Olen Facebookissa monessa eri treeni/elämäntapamuutos ryhmässä, joissa monet kyselevät, että mistä lisää motivaatiota? Usein kuntoilu aloitetaan intoa puhkuen, lenkkeillään, käydään salilla ja noudatetaan tiukkaa ruokavaliota tai ainakin yritetään syödä terveellisesti. Menee viikko jos toinenkin, toisilla pidempään hyvin, mutta sitten tulee se päivä kun kompastut siihen pullaan, tulee epäonnistunut fiilis, jonka jälkeen lannistuneena ostat vielä suklaalevyn ja karkkipussin...
Havahdut kotisohvalta, olo on aivan ähky ja itsesyytökset huutaa molemmista korvista sisään; "ei susta oo mihinkään" "laiska läski" "taas sä mokasit" jne.
Ihmettelet, että mitä tapahtui? Just olit päässyt hyvään vauhtiin kuntoilussa ja lenkkeilystäkin tuli jo melkein tapa. Miten näin pääsi käymään?
Tämä on hyvin yleistä, etkä todellakaan ole poikkeus tapaus, niin kuin en minäkään☺
Elämäntapamuutoksen alussa motivaatio on usein huipussaan, tietenkin. Ethän muuten olisi aloittanut koko projektia ellei sinulla olisi ollut motivaatiota. Ongelma usein onkin pelkkä motivaatio, koska se ei riitä.
"Motivaatio saa liikkeelle, päättäväisyys vie maaliin asti!" -Jouni Korhonen
Motivaatio loppuu aina jossain vaiheessa, ihan jokaisella, ennen kuin liikkumisesta on tullut yhtä rutiininomaista kuin vessassa käynti. Elämäntapa muutos tarvitsee myös päättäväisyyttä, joka kantaa vaikeiden päivien yli ja toimii moottorina sillon kun motivaatio käyrä on nollassa. Silloin kun päättäväisyydellä on menty vaikeiden päivien yli, herättää saavutetut tulokset motivaation kipinän uudelleen roihuamaan. Positiivinen kierre, joka lähtee pyörimään ainoastaan päättäväisyydellä ja selkeästi asetetun tavoitteen avulla.
Päättäväisyys taas tarvitsee selkeän tavoitteen. Tavoite tarvitsee suunnitelman ja suunnitelmassa on tärkeää, että keinot eli miten, on hallussa.
Ennen kuin aloitat elämäntapa muutoksen, laihdutus projektin tai minkä tahansa kuntoilun, tee itsellesi selkeä suunnitelma, jossa on nämä edellämainitut asiat.
Mikä on tavoitteesi? Missä ajassa haluat saavuttaa tavoitteen? Miten aiot toimia tavoitteen saavuttamiseksi? Jne. Kirjoita suunnitelma paperille ja merkitse kalenteriin treenipäivät ja päivät milloin teet ruokia (jos ruokavalio kuuluu projektiisi). Jos et pysty täyttämään kalenteria koko projektin ajalle, täytä niin pitkälle kuin mahdollista.
Paperille kannattaa myös pohtia ja kirjoittaa syitä, miksi haluat saavuttaa kyseisen tavoitteen? Mitä hyvää siitä seuraa? Miten tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa minun terveyteeni, fyysisesti ja psyykkisesti? Mitä tapahtuu jos en saavuta tavoitettani? Miten se taas vaikuttaa terveyteeni? Ja niin edelleen. Kun oma motiivi tavoitteen saavuttamiseksi on selvä, ei projektin aikana tarvitse käyttää enää energiaa ja voimavaroja sen pohtimiseen. Hyvin suunniteltu projekti ja selkeästi asetettu tavoite antaa hyvän lähtökohdan onnistumiselle. Enää ei tarvitse kuin toteuttaa valmiiksi tehtyä suunnitelmaa.
Esimerkki;
*Tavoite: laihduttaa -10kg.
*Milloin/mihin mennessä: Aloitan 1.1.2017 ja -10kg on lähtenyt 30.6.2017 mennessä.(aseta realistinen aika)
*Välitavoite: -5kg 31.3.2017 mennessä
*Miksi haluan laihtua: Elämänlaatuni paranee kaikin puolin, itsetuntoni nousee, sydän-ja verisuoni sairauksien ja diabeteksen riski pienenee, jaksan paremmin hoitaa lapseni ja perheeni, olen pirteämpi, sosiaalisempi jne.
*Keinot/Miten: Kuntosali 3x/vk (ma, ke ja pe) + lenkki 2x/vk (to ja su) + ruokavalio, herkkupäivä 2x/kk (joka toinen lauantai)
Olen armollinen itselleni ja jos tulee vastoinkäymisiä tai epäonnistumisia, jätän ne samantien taakseni ja jatkan projektia eteenpäin☺
*Lisää itse muita itseäsi motivoivia asioita tai välitavotteita ja motivaation hiipuessa kertaa suunnitelmasi ja jatka eteenpäin projektiasi☺
Yksi tärkeä huomio vielä;
Heti kun olet saavuttanut tavoitteesi, aseta itsellesi uusi tavoite, tee uusi suunnitelma ja pohdi uudestaan miksi haluat seuraavan tavoitteen saavuttaa. Ilman uutta tavoitetta jäät "tyhjän päälle" kun projekti loppuu ja helposti palataan takaisin vanhoihin tottumuksiin ja tapoihin. Usein pitkän uurastuksen ja työn jälkeen halutaan pitää pieni breikki, vain muutaman viikon niin sanottu ansaittu loma ja silloin ne saavutetut tulokset usein katoaa kuin tuhka tuuleen. Jotta näin ei kävisi, suosittelen tekemään uuden suunnitelman uusien tavotteiden kera ja jatkamaan liikkumista ja terveellisen ruokavalion noudattamista.
En tarkoita, että puolen vuoden laihdutus projektin jälkeen pitäisi heti asettaa uusi suuri tavoite ja niska limassa raataa jatkuvasti eteenpäin. Uusi tavoite voi olla esimerkiksi nykyisen painon ylläpito. Ja sen vuoksi voi myös tehdä liikunta suunnitelman yms. Tämä ylläpito tavoite voi olla esimerkiksi niin kauan, että kuntoilusta ja säännöllisestä ruokailusta tulee tapa. Sitten kun kuntoilusta ja säännöllisestä ruokailusta on tullut tapa, on sinulla todennäköisesti jo seuraava tavoite mielessä☺
Tässä muutamia ajatuksia mitä mieleeni tuli aiheesta motivaatio. Toivottavasti joku sai tästä jotain vinkkejä tai oivalluksia omaan projektiinsa.
Onko sinulla ollut haasteita motivaation kanssa ja miten olet päässyt eteenpäin?
Kuulisin mielelläni kokemuksia, ajatuksia ja pohdintoja aiheesta. Tämä aihe kun koskettaa meitä kaikkia☺
Kommentoikaa tai laittakaa viestiä; Facebook@hcbody.mari
Tilaa
Tekstit
Kaikki kommentit
keskiviikko 14. joulukuuta 2016
lauantai 3. syyskuuta 2016
torstai 1. syyskuuta 2016
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
Jokaisen naisen tavoite; kiinteytyminen
"Haluan muotoa vartaloon, kiinteytyä ja pyöreät pakarat,
MUTTA EN HALUA LIHAKSIA.!?"
Tämmöisiä toiveita kuulee naisilta, jotka aloittavat kuntosali harrastuksen. Halutaan näyttää sporttiselta, mutta ei haluta lihaksia. Halutaan pyöreät pakarat, mutta ei missään nimessä kyykätä ainakaan raskailla painoilla, koska pelätään lihaksia.
Jo pelkkä sana "kiinteytyminen" on hieman epämääräinen. Ihmisellä on luiden ja nahan välissä lihasta ja rasvaa. Jos rasvaa on reilusti enemmän kuin lihasta, näyttää ihminen löysältä. Jos ei ole lihasta eikä rasvaa, on ihminen laiha eli pelkkää luuta ja nahkaa. Jos taas lihasta on enemmän kuin rasvaa, on ihminen muodokas, kiinteä ja hänellä on mahdollisesti myös pyöreät pakarat.
Mitä se kiinteytyminen sitten tarkoittaa?
Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun kasvatat lihaksia, kehonkoostumuksesi muuttuu kiinteämmäksi! Lihas on kiinteää ja rasva löysää.
LIHAKSET antavat siis vartalolle muodon. Näin ollen jos haluat muotoa vartaloon tai pyöreät pakarat, täytyy sinne saada lihasta.
Näin ollen et voi myöskään kiinteytyä ilman treeniä, joka kasvattaa lihaksia. Toki rasvaa voit polttaa esim lenkkeilemällä, mutta silloin sinusta tulee laiha, ei muodokas, eikä ne pakarat pyöristy.
Painonpudotus on taas laihduttamista ja silloin painoa lähtee sekä lihaksista, että kehon rasvasta. Jos siis haluat vaaka lukeman pienemmäksi, et varsinaisesti kiinteydy etkä saa muotoja vaan ainoastaan laihdut eli kokonais massasi pienenee ja sinusta tulee vain pienempi kokoinen. Silloinkaan et saa niitä muotoja jos tavoitteena on se vaaka lukema.
Usein naiset, jotka aloittavat kuntosali harrastuksen pelkäävät, että heille kasvaa miehekkäät lihakset. Ei haluta treenata isoilla painoilla koska pelätään lihaksia, mutta halutaan kuitenkin se muodokas vartalo ja pakarat.
Kun menet salille ja haluat kiinteytyä, sun täytyy kasvattaa lihaksia. Mitä enemmän kropassa on lihasta, sitä enemmän se myös kuluttaa energiaa, eli kaloreita. Haloo!
Kiinteytyminen (kehonkoostumuksen muuttaminen) vaatii hyvin suunnitellun ruokavalion. Täytyy yksinkertaisesti kuluttaa enemmän kuin syö, että rasvaa saadaan kropasta pois. Tässäkin mennään usein ääripäähän ja syödään aivan liian vähän. Ajatellaan että kun ei syödä ja treenataan kovaa niin saadaan nopeasti tuloksia. Valitettavasti asia menee juuri päin vastoin ja silloin mennään ojasta allikkoon.
Lihakset eivät kasva itsestään eikä varsinkaan vahingossa. Kun aloittaa kuntosali harrastuksen tavoitteena kiinteytyminen, ei tarvitse pelätä niitä lihaksia. Lihaa kasvaa hitaasti, se vaatii säännöllistä kovaa treeniä, pitää syödä yli kulutuksen ja levätä tarpeeksi.
Kiinteästä vartalosta unelmoivat vaan reippaasti salille ja kyykky tankoon kunnolla romua. Et kasva vahingossa "liian isoksi"☺
MUTTA EN HALUA LIHAKSIA.!?"
Tämmöisiä toiveita kuulee naisilta, jotka aloittavat kuntosali harrastuksen. Halutaan näyttää sporttiselta, mutta ei haluta lihaksia. Halutaan pyöreät pakarat, mutta ei missään nimessä kyykätä ainakaan raskailla painoilla, koska pelätään lihaksia.
Jo pelkkä sana "kiinteytyminen" on hieman epämääräinen. Ihmisellä on luiden ja nahan välissä lihasta ja rasvaa. Jos rasvaa on reilusti enemmän kuin lihasta, näyttää ihminen löysältä. Jos ei ole lihasta eikä rasvaa, on ihminen laiha eli pelkkää luuta ja nahkaa. Jos taas lihasta on enemmän kuin rasvaa, on ihminen muodokas, kiinteä ja hänellä on mahdollisesti myös pyöreät pakarat.
Mitä se kiinteytyminen sitten tarkoittaa?
Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun kasvatat lihaksia, kehonkoostumuksesi muuttuu kiinteämmäksi! Lihas on kiinteää ja rasva löysää.
LIHAKSET antavat siis vartalolle muodon. Näin ollen jos haluat muotoa vartaloon tai pyöreät pakarat, täytyy sinne saada lihasta.
Näin ollen et voi myöskään kiinteytyä ilman treeniä, joka kasvattaa lihaksia. Toki rasvaa voit polttaa esim lenkkeilemällä, mutta silloin sinusta tulee laiha, ei muodokas, eikä ne pakarat pyöristy.
Painonpudotus on taas laihduttamista ja silloin painoa lähtee sekä lihaksista, että kehon rasvasta. Jos siis haluat vaaka lukeman pienemmäksi, et varsinaisesti kiinteydy etkä saa muotoja vaan ainoastaan laihdut eli kokonais massasi pienenee ja sinusta tulee vain pienempi kokoinen. Silloinkaan et saa niitä muotoja jos tavoitteena on se vaaka lukema.
Usein naiset, jotka aloittavat kuntosali harrastuksen pelkäävät, että heille kasvaa miehekkäät lihakset. Ei haluta treenata isoilla painoilla koska pelätään lihaksia, mutta halutaan kuitenkin se muodokas vartalo ja pakarat.
Kun menet salille ja haluat kiinteytyä, sun täytyy kasvattaa lihaksia. Mitä enemmän kropassa on lihasta, sitä enemmän se myös kuluttaa energiaa, eli kaloreita. Haloo!
Kiinteytyminen (kehonkoostumuksen muuttaminen) vaatii hyvin suunnitellun ruokavalion. Täytyy yksinkertaisesti kuluttaa enemmän kuin syö, että rasvaa saadaan kropasta pois. Tässäkin mennään usein ääripäähän ja syödään aivan liian vähän. Ajatellaan että kun ei syödä ja treenataan kovaa niin saadaan nopeasti tuloksia. Valitettavasti asia menee juuri päin vastoin ja silloin mennään ojasta allikkoon.
Lihakset eivät kasva itsestään eikä varsinkaan vahingossa. Kun aloittaa kuntosali harrastuksen tavoitteena kiinteytyminen, ei tarvitse pelätä niitä lihaksia. Lihaa kasvaa hitaasti, se vaatii säännöllistä kovaa treeniä, pitää syödä yli kulutuksen ja levätä tarpeeksi.
Kiinteästä vartalosta unelmoivat vaan reippaasti salille ja kyykky tankoon kunnolla romua. Et kasva vahingossa "liian isoksi"☺
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Kielletty hedelmä
Onko sinulle joskus käynyt niin, että kun päätät olla syömättä herkkuja esim. kuukauteen, niin repsahdat jo ensimmäisen viikon sisällä ostamaan kaupan kassalta suklaapatukan? Kyllä, niin on käynyt jokaiselle joskus. Kaikki mikä on kiellettyä kiehtoo. Sama pätee ihan jokaisella elämän osa-alueella, myös ruokailussa. Aivan sama miten kova itsekuri tai tahtotila sinulla on jos jotain kiellät itseltäsi, sitä tekee mieli.
Jos aloitat kuntokuurin ja ruokavalion noudattamisen, kannattaa ruokavalion olla mahdollisimman joustava. Kaikki mikä on kiellettyjen listalla, houkuttelee eniten. Ne myös pyörii mielessäsi paljon ja joudut jatkuvasti taistelemaan mielihaluja vastaaan.
Keskity asioihin mitä voit/saat syödä. Tee niistä vaikka lista ja mieti mitä kaikkea hyvää niistä pystyy kokkaamaan. Unohda "kielletyt" ruuat ja ajattele niin päin, ettet halua syödä sellaista, mikä ei vie sinua eteenpäin kohti tavoitettasi.
Anna itsellesi lupa syödä mitä tahansa, mutta samalla pohdi miten ne vaikuttaa kehitykseesi. Miksi söisit sellaista, joka hidastaa esim laihtumistasi? Kun on lupa syödä mitä haluaa, usein ne mielihalut katoavat jo ajatuksesta, että mä saan jos haluan. Itsepäisiä kun ollaan, niin 'minä itse' kun saa päättää, ei huonot valinnat tule edes mieleen😃
Yksi hyvä keino on vaihtaa totuttuja ruoka-aineita parempi laatuisempiin vaihtoehtoihin. Vaihda esim vaalea leipä täysjyvä leipään, vehnä makaroni täysjyvä makaroniin, sokeri mehu sokerittomaan mehuun, maitosuklaa tummaan suklaaseen, tavalliset sipsit ruis sipseihin jne.
Toinen hyvä tapa on muuttaa annoskokoja. Jos aikaisemmin olet täyttänyt lautasen 1/4 salaattia, 1/2 makaronia ja 1/4 lihaa niin vaihda salaatin ja makaronin määriä eli salaattia 1/2 ja makaronia 1/4. Näin pienellä muutoksella syöt edelleen totuttujen tapojen mukaisesti, mutta terveellisemmin.
Radikaalit muutokset ruokavalioon kertaheitolla aiheuttaa usein epäonnistumisia. Ihminen on niin tapojensa uhri, ettei suuret muutokset usein onnistu lyhyessä ajassa. Pikkuhiljaa totutellen kun muuttaa tapojaan, pidemmällä aikavälillä koko ruokavalio on muuttunut kuin itsestään. Ilman sen suurempia taisteluita.
Jos aloitat kuntokuurin ja ruokavalion noudattamisen, kannattaa ruokavalion olla mahdollisimman joustava. Kaikki mikä on kiellettyjen listalla, houkuttelee eniten. Ne myös pyörii mielessäsi paljon ja joudut jatkuvasti taistelemaan mielihaluja vastaaan.
Keskity asioihin mitä voit/saat syödä. Tee niistä vaikka lista ja mieti mitä kaikkea hyvää niistä pystyy kokkaamaan. Unohda "kielletyt" ruuat ja ajattele niin päin, ettet halua syödä sellaista, mikä ei vie sinua eteenpäin kohti tavoitettasi.
Anna itsellesi lupa syödä mitä tahansa, mutta samalla pohdi miten ne vaikuttaa kehitykseesi. Miksi söisit sellaista, joka hidastaa esim laihtumistasi? Kun on lupa syödä mitä haluaa, usein ne mielihalut katoavat jo ajatuksesta, että mä saan jos haluan. Itsepäisiä kun ollaan, niin 'minä itse' kun saa päättää, ei huonot valinnat tule edes mieleen😃
Yksi hyvä keino on vaihtaa totuttuja ruoka-aineita parempi laatuisempiin vaihtoehtoihin. Vaihda esim vaalea leipä täysjyvä leipään, vehnä makaroni täysjyvä makaroniin, sokeri mehu sokerittomaan mehuun, maitosuklaa tummaan suklaaseen, tavalliset sipsit ruis sipseihin jne.
Toinen hyvä tapa on muuttaa annoskokoja. Jos aikaisemmin olet täyttänyt lautasen 1/4 salaattia, 1/2 makaronia ja 1/4 lihaa niin vaihda salaatin ja makaronin määriä eli salaattia 1/2 ja makaronia 1/4. Näin pienellä muutoksella syöt edelleen totuttujen tapojen mukaisesti, mutta terveellisemmin.
Radikaalit muutokset ruokavalioon kertaheitolla aiheuttaa usein epäonnistumisia. Ihminen on niin tapojensa uhri, ettei suuret muutokset usein onnistu lyhyessä ajassa. Pikkuhiljaa totutellen kun muuttaa tapojaan, pidemmällä aikavälillä koko ruokavalio on muuttunut kuin itsestään. Ilman sen suurempia taisteluita.
torstai 30. kesäkuuta 2016
Mättöviikko
Jep, viikko!
Juhannusta varten ostettiin grillattavaa, lihaa, kanaa, makkaraa, nakkeja, maissia ja uusia perunoita. Grilli safkojen lisäksi (koska meillä ei ollut mitään mökkeily suunnitelmia tms) vuokrattiin 5 leffaa ja ostettiin hirveä kasa sipsejä, jätskiä, karkkia ja mun lemppareita suklaa cashewpähkinöitä 😆
Torstaina aloitin suklaa cashewpähkinöillä ja sipseillä. Seuraavana iltana jatkoin Ben&Jerryn jäätelöllä ja sunnuntaina uppos monta grillimakkaraa muiden eväiden lisäksi. Näillä eväillä meni koko seuraava viikko.
Eipä siinä mitään jos tykkää syödä, mutta tällaisena mustavalkoisena tyyppinä joko tai mentaliteetilla se on aika rassaavaa kun ei osaa lopettaa😨 Se on kaikki tai ei mitään asiassa kuin asiassa! Kun treenaan treenaan tosissani, kun noudatan ruokavalioa niin punnitsen jokaisen riisin, kun herkuttelen, vedän överit ja syön monena päivänä peräkkäin mitä sattuu. Proteiineista pidän huolen kyllä huonoinakin päivinä, mutta se paskan määrä mitä voi pieni ihminen syödä, on jotain ihan käsittämätöntä!
Mä oon nyt pari vuotta opetellut tätä syömis puolta ja oppinut paljonkin. Tulokset näkyy niin kropassa kuin treenipainoissakin, mutta vanha riesa joka on jo selätetty, riivaa aina silloin tällöin.
Syöminen on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa elimistölle. Siihen liittyy monenlaisia tunteita niin hyviä kuin huonojakin ja sitten syödään. Olen oppinut jo sen, että vaikka syön viikon miten sattuu, ei se kaada koko maailmaa kertaheitolla vaan myös sen viikon jälkeen voi palata takaisin siihen normaaliin ruokavalioon ja jatkaa eteenpäin. Muutaman päivän mätöt ei näy eikä tunnu missään silloin kun treenaa kunnolla ja pysyy ruokavaliossa edes suurimman osan ajasta.
Joskus kun aloittelin treenaamaan ja opettelin syömään, lannistuin samantien kun lipsuin ruokavaliosta ja jätin treenitkin väliin kokonaan koska olin syönyt "väärin"😂 Luulin aina että kaikki on menetetty yhden huonomman päivän takia ja saatoin pitää useamman viikon taukoa treeneistä ja heittää ihan läskiksi koko homman. Sitten aloitin taas "alusta" koko homman ja se kesti just niin kauan kuin tein seuraavan "virheen". Vitsi mikä perfektionisti😅 Mun tavoitteeni on kasvattaa lihaksia joten ruokavalio on muutenkin niin joustava, ettei katastrofia ole tiedossa jos korvienväli on kunnossa. (Tämän pään kanssa onkin saanut tehdä töitä 😂)
Nyt olen oppinut suhtautumaan itseeni armollisemmin, tai oikeastaan ymmärrän olevani ihan tavallinen, itsekuriton, mukavuudenhaluinen ihminen. Ihan niin kuin jokainen meistä. Tehdään virheitä ja opitaan niistä (toivottavasti) mutta ei jäädä tuleen makaamaan.
Itsekuri on asia mitä jokainen meistä opettelee koko ajan. Kuka minkäkin asian suhteen. Suurimmalla osalla ihmisiä se on se ruoka minkä kanssa painitaan tai oikeastaan hyvä ruoka, roska ruoka, herkut jne. Toiset on vuodesta toiseen opetellut syömään terveellisesti ja omiin tavoitteisiin nähden hyvin ja siitä on tullut jo automaattinen asia. Siinä vaiheessa kun on kymmeniä vuosia syönyt tietyllä tavalla, ei tee edes mieli mitään muuta. Itse olen vielä opettelemassa vaikka pitkä matka onkin jo takana. Pitkään olen syönyt hyvin ja olen tyytyväinen siihen. Nyt tuli huono, mutta opettavainen viikko tähän väliin ja taas jatketaan matkaa eteenpäin.
Tämä on rohkaisuksi niille jotka kamppailevat ruokailujen kanssa, älä lannistu vaan jatka eteenpäin. Yksikin hyvin syöty päivä tai kunnon treeni on aina eteenpäin. Tää on matka, jossa opitaan koko ajan ja tämän kuuluu olla myös mukavaa. Ajattele jos tavoite on kasvattaa isot lihakset ja tavoitteen saavuttaminen kestää 10 vuotta, olisiko motivoivaa jos se koko ajan olisi taistelua itsensä kanssa milloin treenistä ja milloin ruokavalion kanssa tuskailua. Anna itsellesi lupa tehdä virheitä, lupa olla ihminen ja opi niistä asioista joita et halua tehdä uudestaan.
Tee sitä mistä tykkäät ja tykkää siitä mitä teet. Mä tykkään treenata ja syödä sen mukaisesti, välillä lipsuen tai ihan vaan luvan kanssa herkutellen☺
Juhannusta varten ostettiin grillattavaa, lihaa, kanaa, makkaraa, nakkeja, maissia ja uusia perunoita. Grilli safkojen lisäksi (koska meillä ei ollut mitään mökkeily suunnitelmia tms) vuokrattiin 5 leffaa ja ostettiin hirveä kasa sipsejä, jätskiä, karkkia ja mun lemppareita suklaa cashewpähkinöitä 😆
Torstaina aloitin suklaa cashewpähkinöillä ja sipseillä. Seuraavana iltana jatkoin Ben&Jerryn jäätelöllä ja sunnuntaina uppos monta grillimakkaraa muiden eväiden lisäksi. Näillä eväillä meni koko seuraava viikko.
 |
| Kuvassa safkojen lisäksi mieheni ja lapseni💜 |
Eipä siinä mitään jos tykkää syödä, mutta tällaisena mustavalkoisena tyyppinä joko tai mentaliteetilla se on aika rassaavaa kun ei osaa lopettaa😨 Se on kaikki tai ei mitään asiassa kuin asiassa! Kun treenaan treenaan tosissani, kun noudatan ruokavalioa niin punnitsen jokaisen riisin, kun herkuttelen, vedän överit ja syön monena päivänä peräkkäin mitä sattuu. Proteiineista pidän huolen kyllä huonoinakin päivinä, mutta se paskan määrä mitä voi pieni ihminen syödä, on jotain ihan käsittämätöntä!
 |
| Leffailta mätöt |
Mä oon nyt pari vuotta opetellut tätä syömis puolta ja oppinut paljonkin. Tulokset näkyy niin kropassa kuin treenipainoissakin, mutta vanha riesa joka on jo selätetty, riivaa aina silloin tällöin.
Syöminen on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa elimistölle. Siihen liittyy monenlaisia tunteita niin hyviä kuin huonojakin ja sitten syödään. Olen oppinut jo sen, että vaikka syön viikon miten sattuu, ei se kaada koko maailmaa kertaheitolla vaan myös sen viikon jälkeen voi palata takaisin siihen normaaliin ruokavalioon ja jatkaa eteenpäin. Muutaman päivän mätöt ei näy eikä tunnu missään silloin kun treenaa kunnolla ja pysyy ruokavaliossa edes suurimman osan ajasta.
Joskus kun aloittelin treenaamaan ja opettelin syömään, lannistuin samantien kun lipsuin ruokavaliosta ja jätin treenitkin väliin kokonaan koska olin syönyt "väärin"😂 Luulin aina että kaikki on menetetty yhden huonomman päivän takia ja saatoin pitää useamman viikon taukoa treeneistä ja heittää ihan läskiksi koko homman. Sitten aloitin taas "alusta" koko homman ja se kesti just niin kauan kuin tein seuraavan "virheen". Vitsi mikä perfektionisti😅 Mun tavoitteeni on kasvattaa lihaksia joten ruokavalio on muutenkin niin joustava, ettei katastrofia ole tiedossa jos korvienväli on kunnossa. (Tämän pään kanssa onkin saanut tehdä töitä 😂)
Nyt olen oppinut suhtautumaan itseeni armollisemmin, tai oikeastaan ymmärrän olevani ihan tavallinen, itsekuriton, mukavuudenhaluinen ihminen. Ihan niin kuin jokainen meistä. Tehdään virheitä ja opitaan niistä (toivottavasti) mutta ei jäädä tuleen makaamaan.
Itsekuri on asia mitä jokainen meistä opettelee koko ajan. Kuka minkäkin asian suhteen. Suurimmalla osalla ihmisiä se on se ruoka minkä kanssa painitaan tai oikeastaan hyvä ruoka, roska ruoka, herkut jne. Toiset on vuodesta toiseen opetellut syömään terveellisesti ja omiin tavoitteisiin nähden hyvin ja siitä on tullut jo automaattinen asia. Siinä vaiheessa kun on kymmeniä vuosia syönyt tietyllä tavalla, ei tee edes mieli mitään muuta. Itse olen vielä opettelemassa vaikka pitkä matka onkin jo takana. Pitkään olen syönyt hyvin ja olen tyytyväinen siihen. Nyt tuli huono, mutta opettavainen viikko tähän väliin ja taas jatketaan matkaa eteenpäin.
Tämä on rohkaisuksi niille jotka kamppailevat ruokailujen kanssa, älä lannistu vaan jatka eteenpäin. Yksikin hyvin syöty päivä tai kunnon treeni on aina eteenpäin. Tää on matka, jossa opitaan koko ajan ja tämän kuuluu olla myös mukavaa. Ajattele jos tavoite on kasvattaa isot lihakset ja tavoitteen saavuttaminen kestää 10 vuotta, olisiko motivoivaa jos se koko ajan olisi taistelua itsensä kanssa milloin treenistä ja milloin ruokavalion kanssa tuskailua. Anna itsellesi lupa tehdä virheitä, lupa olla ihminen ja opi niistä asioista joita et halua tehdä uudestaan.
Tee sitä mistä tykkäät ja tykkää siitä mitä teet. Mä tykkään treenata ja syödä sen mukaisesti, välillä lipsuen tai ihan vaan luvan kanssa herkutellen☺
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Minä vs minä
Löysin vanhoja valokuvia.
Yllätyin, kun tunteet joita tunsin kuvia verrattaessa nykyiseen ulkomuotooni ei ollutkaan niin positiivisia kuin odotin. Odotinko edes mitään kun rupesin kuvia selailemaan? Pohdin hetken ja kyllä odotin, että ulkoinen muutos olisi miellyttävä, tulisin hyvälle tuulelle ja olisin tyytyväinen itseeni, olenhan tehnyt hirveästi töitä lihaksikkaan kroppani eteen.
Olen treenannut viikosta toiseen, päättäväisesti keskittynyt yhteen treeniin kerrallaan ja ylittänyt itseni jatkuvasti, taistellut ajatuksiani vastaan kun painot on noussut ja psyykannut itseni tekemään ne kuuluisat viimeiset toistot loppuun asti. Tätähän mä olen halunnut ja olen nauttinut jokaisesta treenistä.
Nyt jouduin pysähtymään miettimään mistä nuo oudot fiilikset oikein kumpuaa? Näytän vanhemmissa kuvissa niin pieneltä ja sirolta. 158cm pitkä ja painoa maksimissaan 48kg, ei yhtään läskiä eikä lihasta, olen laiha nuori tyttö.
Tuoreimmissa kuvissa on aikuisen naisen näköinen tyyppi, muodokas sellainen, on pyöreät olkapäät ja pakarat ja tukkakin on laitettu. Pituus on edelleen 158cm, mutta vaaka näyttää 62kg.
Olen koko ajan ollut itseeni ja kehitykseeni tyytyväinen. En ole koskaan kuluttanut aikaani peilin edessä enkä kytännyt painoani enkä syömisiäni. Olen innoissani kulkenut haaveitani kohti ja lihaksikas kroppa on yksi niistä, ollut aina. Nyt jostain syystä kuvia katsellessani tuli fiilis etten olekaan tyytyväinen. Mitä ihmettä!?
Näin paksun aikuisen naisen ja se pieni siro tyttö näytti paljon paremmalta. Silloin kun olin se pieni laiha tyttö, haaveilin lihaksikkaasta vartalosta ja personal trainerin työstä. Opettelin ensin itse syömään ja treenaamaan oikein. Aloin opiskelemaan treenaamisesta ja ravinnosta, kävin personal trainer koulun, foamroller ohjaaja koulutuksen, liikekaava testaus koulutuksen ja tällä hetkellä minulla on kesken kaksi verkkokurssia aiheesta. Olen siis panostanut tähän ihan oikeasti.
Etsin lisää vanhoja kuvia ja vertailin niitä tuoreimpiin. Arvostelin jokaisen yksityiskohdan ja muistelin fiiliksia niistä hetkistä kun kuvat on otettu. Samalla pohdin koko ajan, että mistä nämä tunteet johtuvat. Laitoin kuvia vierekkäin ja näytin miehelleni, odotin hänen reaktiota radikaaliin muodonmuutokseeni. Näin kuinka hänen mielessään vilisi muistoja yhteisistä hetkistämme ja hän vain hymyili ja totesi "mun pikkunen tyttöystävä on nykyään bodari". Siinä kaikki? Eikö hän nähnyt, että mä olen tuplasti isompi kuin kaksi vuotta sitten? Eikö häntä haittaa, että en oo enää pieni ja siro? Epävarmana kysyin varovasti "pitäiskö mun vähän laihduttaa?" johon mies hölmistyneenä vastasi "miks ihmeessä pitäis laihduttaa kun on pelkkää lihasta ja vatsapalikat näkyy?" niin, en mä tiedä, tuli fiilis et mä oon tosi paksu.
Mies meni nukkumaan ja mä jäin vielä kummastelemaan outoja ajatuksiani. Hetken päästä muistin, että mä täytän viikon päästä 30v😂 Siis oikeesti! Ei kai mulla ala se paljon puhuttu kolmenkympin kriisi!? Mä en oo ikinä uskonut moiseen, muka kriisi jostain iästä, hölynpölyä. Epävarmat ihmiset selittelee oireilujaan ikäkriiseillä. Ihan oikeesti, näin mä oon ajatellut ja kops, omaan nilkkaan, niin kuin aina.
Ihan sama minkä näköinen, muotoinen tai kokoinen ihminen on, jokaiselle tulee ajatuksia että pitäisi olla jotain muuta. Pikkasen laihempi, vähän lihaksikkaampi, painavampi, kevyempi tai jotain muuta. Ulkonäkö on asia, jota jokainen joskus miettii. Mulla se kävi nyt näin, valokuvien muodossa. Tajusin, että vuodet vierii ja ikää tulee enkä mä mahda sille mitään. Se on hyväksyttävä, että kun puhutaan nuorista, mä en enää kuulu siihen joukkoon.
Mä oon jumalauta aikuinen nainen, lihaksikas sellainen!
Yllätyin, kun tunteet joita tunsin kuvia verrattaessa nykyiseen ulkomuotooni ei ollutkaan niin positiivisia kuin odotin. Odotinko edes mitään kun rupesin kuvia selailemaan? Pohdin hetken ja kyllä odotin, että ulkoinen muutos olisi miellyttävä, tulisin hyvälle tuulelle ja olisin tyytyväinen itseeni, olenhan tehnyt hirveästi töitä lihaksikkaan kroppani eteen.
Olen treenannut viikosta toiseen, päättäväisesti keskittynyt yhteen treeniin kerrallaan ja ylittänyt itseni jatkuvasti, taistellut ajatuksiani vastaan kun painot on noussut ja psyykannut itseni tekemään ne kuuluisat viimeiset toistot loppuun asti. Tätähän mä olen halunnut ja olen nauttinut jokaisesta treenistä.
Nyt jouduin pysähtymään miettimään mistä nuo oudot fiilikset oikein kumpuaa? Näytän vanhemmissa kuvissa niin pieneltä ja sirolta. 158cm pitkä ja painoa maksimissaan 48kg, ei yhtään läskiä eikä lihasta, olen laiha nuori tyttö.
Tuoreimmissa kuvissa on aikuisen naisen näköinen tyyppi, muodokas sellainen, on pyöreät olkapäät ja pakarat ja tukkakin on laitettu. Pituus on edelleen 158cm, mutta vaaka näyttää 62kg.
Olen koko ajan ollut itseeni ja kehitykseeni tyytyväinen. En ole koskaan kuluttanut aikaani peilin edessä enkä kytännyt painoani enkä syömisiäni. Olen innoissani kulkenut haaveitani kohti ja lihaksikas kroppa on yksi niistä, ollut aina. Nyt jostain syystä kuvia katsellessani tuli fiilis etten olekaan tyytyväinen. Mitä ihmettä!?
Näin paksun aikuisen naisen ja se pieni siro tyttö näytti paljon paremmalta. Silloin kun olin se pieni laiha tyttö, haaveilin lihaksikkaasta vartalosta ja personal trainerin työstä. Opettelin ensin itse syömään ja treenaamaan oikein. Aloin opiskelemaan treenaamisesta ja ravinnosta, kävin personal trainer koulun, foamroller ohjaaja koulutuksen, liikekaava testaus koulutuksen ja tällä hetkellä minulla on kesken kaksi verkkokurssia aiheesta. Olen siis panostanut tähän ihan oikeasti.
Etsin lisää vanhoja kuvia ja vertailin niitä tuoreimpiin. Arvostelin jokaisen yksityiskohdan ja muistelin fiiliksia niistä hetkistä kun kuvat on otettu. Samalla pohdin koko ajan, että mistä nämä tunteet johtuvat. Laitoin kuvia vierekkäin ja näytin miehelleni, odotin hänen reaktiota radikaaliin muodonmuutokseeni. Näin kuinka hänen mielessään vilisi muistoja yhteisistä hetkistämme ja hän vain hymyili ja totesi "mun pikkunen tyttöystävä on nykyään bodari". Siinä kaikki? Eikö hän nähnyt, että mä olen tuplasti isompi kuin kaksi vuotta sitten? Eikö häntä haittaa, että en oo enää pieni ja siro? Epävarmana kysyin varovasti "pitäiskö mun vähän laihduttaa?" johon mies hölmistyneenä vastasi "miks ihmeessä pitäis laihduttaa kun on pelkkää lihasta ja vatsapalikat näkyy?" niin, en mä tiedä, tuli fiilis et mä oon tosi paksu.
 |
| Loppukesä 2014 & Alkukesä 2016 +14kg |
Mies meni nukkumaan ja mä jäin vielä kummastelemaan outoja ajatuksiani. Hetken päästä muistin, että mä täytän viikon päästä 30v😂 Siis oikeesti! Ei kai mulla ala se paljon puhuttu kolmenkympin kriisi!? Mä en oo ikinä uskonut moiseen, muka kriisi jostain iästä, hölynpölyä. Epävarmat ihmiset selittelee oireilujaan ikäkriiseillä. Ihan oikeesti, näin mä oon ajatellut ja kops, omaan nilkkaan, niin kuin aina.
Ihan sama minkä näköinen, muotoinen tai kokoinen ihminen on, jokaiselle tulee ajatuksia että pitäisi olla jotain muuta. Pikkasen laihempi, vähän lihaksikkaampi, painavampi, kevyempi tai jotain muuta. Ulkonäkö on asia, jota jokainen joskus miettii. Mulla se kävi nyt näin, valokuvien muodossa. Tajusin, että vuodet vierii ja ikää tulee enkä mä mahda sille mitään. Se on hyväksyttävä, että kun puhutaan nuorista, mä en enää kuulu siihen joukkoon.
Mä oon jumalauta aikuinen nainen, lihaksikas sellainen!
lauantai 25. kesäkuuta 2016
Aloittelijan yleisimpiä ongelmia
Kun aloitin treenaamisen tosissani, tuli vastaan monenlaisia haasteita. Kaikki ei mennytkään niin kuin olin ajatellut ja tahtojen taisteluja käytiin ensimmäisen parin vuoden aikana jatkuvasti.
Nyt kun olen itse valmentanut muita ihmisiä ja seuraillut somessa ihmisten treeni intoilua, olen huomannut, että ihan samat ongelmat tulee vastaan lähes jokaiselle, tavoitteesta riippumatta. Listaan niistä yleisimmät, jotta sinä voit olla viisaampi ja välttyä monelta harmita.
TREENATAAN LIIKAA
Intoa riittää enemmän kuin kuntoa. Kaikki haluaa treenata kovaa, joka päivä ja koko ajan. Ei vain ymmärretä sitä, että jos peruskunto on ihan paska, ei pysty treenaamaan samalla tavalla kuin se oma idoli. Kopioidaan jonkun fitness blogista treeniohjelma, treenataan täysiä pari kuukautta ja sen jälkeen kroppa sanoo itsensä irti. Motivaatio katoaa, ruvetaan mättämään herkkuja enemmän kuin koskaan, mieli on maassa, sydän hakkaa heti herätessä eikä treenit voisi vähempää kiinnostaa. Eikä mikään ihme.
Treeniohjelma pitää suunnitella omaan kuntotasoon sopivaksi. Aloittaa kevyesti ja nostaa tehoja sitä mukaa kuin kunto kasvaa. Ajattele jos menet ensimmäistä kertaa elämässäsi ajamaan autolla. Ethän sä paina samantien kaasua pohjaan, vaan pikkuhiljaa totuttelet ajamaan, hiljaa tunnustelet miten auto käyttäytyy ja vasta totuttelun jälkeen lähdet moottoritielle ja vaihdat isompaa vaihdetta silmään. Samoin pitää toimia treenaamisen suhteen. Kroppa tarvitsee aikaa tottua uudenlaiseen rasitukseen.
EI SYÖDÄ TARPEEKSI
Niin, tämän "kaikki jo tietää", mutta silti se vaan on yksi yleisimmistä ongelmista. Kaikki, ihan kaikki, jotka aloittaa treenaamisen, sanoo et "mä syön ihan sikana enkä vaan kasva" tai "mä syön tosi terveellisesti enkä laihdu". Todellisuudessa kummallakaan ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on tarpeeksi ja mikä terveellistä. Vedetään aamulla terveellinen smoothie, jossa ei ole kuin marjoja, vähän avokadoa, spiruliinaa ja vettä. Iltapäivällä syödään kanasalaatti ja sitten salille. Treenin jälkeen juodaan tietenkin palautusjuoma ja sitten kello onkin jo yli 18:00, jonka jälkeen ei voi syödä enää, koska se lihottaa. Pelätään kaloreita, hiilareita ja rasvat saatiin jo siitä aamusmoothien avokadosta. Protskut oli palautusjuomassa. Vettä ei viitsi juoda liikaa, ettei ala turvottaa.
Molemmat pelkäävät lihoamista niin paljon, että koko aineenvaihdunta on jumissa.
Lihakset ei kasva ilman plussa kaloreita eikä rasva pala liian vähillä energioilla. Ihan ensimmäisenä pidä huoli, että juot tarpeeksi, vettä. Sen jälkeen kellota ruoka-ajat, syö 3h välein 5-6x/pv. Nestepöhö lähtee juomalla ja läski lähtee syömällä.
EI JUODA TARPEEKSI NESTETTÄ
kts. edellinen
KIIRE
Kiire töihin, kiire kouluun, kiire kauppaan, kiire salille, kiire lasten harrastuksiin, kiire kotiin, kiire kaverin kanssa kahville, kiire bussiin, kiire, kampaamoon, kiire nukkumaan, kiire nukkua, koska aamulla on taas kiire.
Mihin ihmisillä oikeasti on niin kiire, ettei ole aikaa syödä, nukkua, viettää aikaa läheisten kanssa tai harrastaa?
Kiirettä ei oikeasti ole olemassakaan.
On vain huonoa arjen suunnittelua ja priorisointia! Kyllä, jos sinä suunnittelisit ajan käyttösi paremmin, loppuisi loputon kiire kierre!
Ota paperi ja kynä käteen, kirjoita siihen sinulle tärkeät asiat, asiat joista nautit ja asiat jotka on hoidettava. Numeroi ne tärkeysjärjestykseen ja ala täyttämään kalenteria. Huomaat kuinka sinulla jää ylimääräistä aikaa vaikka kuinka paljon.
EI NUKUTA TARPEEKSI
kts. Edellinen.
STRESSI
kts. Edellinen
TIEDETÄÄN LIIKAA
"Kyllä mä tiedän mitä pitää syödä" tai "Mä tiedän miten kannattaa treenata" -lauseet kannattaa unohtaa, jos sä oot lukenut jonkun blogia ja sieltä kopioinut itsellesi treeniohjelman. Internet on täynnä tietoa treenaamisesta ja erilaisia ruokavalioita ja ohjeita on tarjolla joka lähtöön. Mistä sä tiedät onko se treeniohjelma hyvä just sulle? Tai se ruokavalio? Onko niissä otettu huomioon sun energiankulutus, kuntotaso, aineenvaihdunta tai muut yksilölliset vaikuttavat tekijät? Ei niin.
Ei kannata kopioida keneltäkään suoraan mitään. Ruokavalioita ja treeniohjelmia suunnitellessa täytyy ottaa huomioon niin monet yksilölliset tekijät, että jos haluat oikeasti tuloksia, etkä itse osaa suunnitella itsellesi ohjeita, palkkaa valmentaja joka osaa.
Näistä on hyvä aloittaa ennen kuin alkaa syyttelemään huonoja geenejä ja perintötekijöitä😃
Nyt kun olen itse valmentanut muita ihmisiä ja seuraillut somessa ihmisten treeni intoilua, olen huomannut, että ihan samat ongelmat tulee vastaan lähes jokaiselle, tavoitteesta riippumatta. Listaan niistä yleisimmät, jotta sinä voit olla viisaampi ja välttyä monelta harmita.
TREENATAAN LIIKAA
Intoa riittää enemmän kuin kuntoa. Kaikki haluaa treenata kovaa, joka päivä ja koko ajan. Ei vain ymmärretä sitä, että jos peruskunto on ihan paska, ei pysty treenaamaan samalla tavalla kuin se oma idoli. Kopioidaan jonkun fitness blogista treeniohjelma, treenataan täysiä pari kuukautta ja sen jälkeen kroppa sanoo itsensä irti. Motivaatio katoaa, ruvetaan mättämään herkkuja enemmän kuin koskaan, mieli on maassa, sydän hakkaa heti herätessä eikä treenit voisi vähempää kiinnostaa. Eikä mikään ihme.
Treeniohjelma pitää suunnitella omaan kuntotasoon sopivaksi. Aloittaa kevyesti ja nostaa tehoja sitä mukaa kuin kunto kasvaa. Ajattele jos menet ensimmäistä kertaa elämässäsi ajamaan autolla. Ethän sä paina samantien kaasua pohjaan, vaan pikkuhiljaa totuttelet ajamaan, hiljaa tunnustelet miten auto käyttäytyy ja vasta totuttelun jälkeen lähdet moottoritielle ja vaihdat isompaa vaihdetta silmään. Samoin pitää toimia treenaamisen suhteen. Kroppa tarvitsee aikaa tottua uudenlaiseen rasitukseen.
EI SYÖDÄ TARPEEKSI
Niin, tämän "kaikki jo tietää", mutta silti se vaan on yksi yleisimmistä ongelmista. Kaikki, ihan kaikki, jotka aloittaa treenaamisen, sanoo et "mä syön ihan sikana enkä vaan kasva" tai "mä syön tosi terveellisesti enkä laihdu". Todellisuudessa kummallakaan ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on tarpeeksi ja mikä terveellistä. Vedetään aamulla terveellinen smoothie, jossa ei ole kuin marjoja, vähän avokadoa, spiruliinaa ja vettä. Iltapäivällä syödään kanasalaatti ja sitten salille. Treenin jälkeen juodaan tietenkin palautusjuoma ja sitten kello onkin jo yli 18:00, jonka jälkeen ei voi syödä enää, koska se lihottaa. Pelätään kaloreita, hiilareita ja rasvat saatiin jo siitä aamusmoothien avokadosta. Protskut oli palautusjuomassa. Vettä ei viitsi juoda liikaa, ettei ala turvottaa.
Molemmat pelkäävät lihoamista niin paljon, että koko aineenvaihdunta on jumissa.
Lihakset ei kasva ilman plussa kaloreita eikä rasva pala liian vähillä energioilla. Ihan ensimmäisenä pidä huoli, että juot tarpeeksi, vettä. Sen jälkeen kellota ruoka-ajat, syö 3h välein 5-6x/pv. Nestepöhö lähtee juomalla ja läski lähtee syömällä.
EI JUODA TARPEEKSI NESTETTÄ
kts. edellinen
KIIRE
Kiire töihin, kiire kouluun, kiire kauppaan, kiire salille, kiire lasten harrastuksiin, kiire kotiin, kiire kaverin kanssa kahville, kiire bussiin, kiire, kampaamoon, kiire nukkumaan, kiire nukkua, koska aamulla on taas kiire.
Mihin ihmisillä oikeasti on niin kiire, ettei ole aikaa syödä, nukkua, viettää aikaa läheisten kanssa tai harrastaa?
Kiirettä ei oikeasti ole olemassakaan.
On vain huonoa arjen suunnittelua ja priorisointia! Kyllä, jos sinä suunnittelisit ajan käyttösi paremmin, loppuisi loputon kiire kierre!
Ota paperi ja kynä käteen, kirjoita siihen sinulle tärkeät asiat, asiat joista nautit ja asiat jotka on hoidettava. Numeroi ne tärkeysjärjestykseen ja ala täyttämään kalenteria. Huomaat kuinka sinulla jää ylimääräistä aikaa vaikka kuinka paljon.
EI NUKUTA TARPEEKSI
kts. Edellinen.
STRESSI
kts. Edellinen
TIEDETÄÄN LIIKAA
"Kyllä mä tiedän mitä pitää syödä" tai "Mä tiedän miten kannattaa treenata" -lauseet kannattaa unohtaa, jos sä oot lukenut jonkun blogia ja sieltä kopioinut itsellesi treeniohjelman. Internet on täynnä tietoa treenaamisesta ja erilaisia ruokavalioita ja ohjeita on tarjolla joka lähtöön. Mistä sä tiedät onko se treeniohjelma hyvä just sulle? Tai se ruokavalio? Onko niissä otettu huomioon sun energiankulutus, kuntotaso, aineenvaihdunta tai muut yksilölliset vaikuttavat tekijät? Ei niin.
Ei kannata kopioida keneltäkään suoraan mitään. Ruokavalioita ja treeniohjelmia suunnitellessa täytyy ottaa huomioon niin monet yksilölliset tekijät, että jos haluat oikeasti tuloksia, etkä itse osaa suunnitella itsellesi ohjeita, palkkaa valmentaja joka osaa.
Näistä on hyvä aloittaa ennen kuin alkaa syyttelemään huonoja geenejä ja perintötekijöitä😃
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
Miksi laihdutus epäonnistuu?
Laihduttajilla usein omat tunteet on aikamoisessa myllerryksessä elämänmuutos / laihdutus prosessin aikana ja oma peilikuva näyttää aina yhtä paksulta kuin ennenkin. Näihin kun yhdistää vielä sen vaaka lukeman, niin epäonnistumisen ja pettymyksen tunteiden sekamelska on valmis. Sitä on vaikea uskoa, vaikka tiedostaakin, että se vaaka ei tiedä onko sun kropassa läskiä vai lihasta ja paljonko sä oot imenyt nesteitä itseesi, koska ne tunteet.
Mä suosittelen ihan jokaista laihduttajaa heittämään sen vaa'an menemään ja keskittymään faktoihin niiden tunteiden sijaan. Vaaka aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä kaikkialla eikä se edes kerro totuutta ihmisen kehonkoostumuksesta eikä näin ollen laihtumisen etenemisestä, varsinkaan projektin alkuvaiheessa kun lihakset alkavat kehittyä. Usein paino pysyy samoissa lukemissa jonkun aikaa treenaamisen ja ruokavalion aloittamisen jälkeen. Lihakset alkavat kasvaa, kunto kohenee ja aineenvaihdunta alkaa toimia ennen kuin se vaaka näyttää yhtään mitään. Tarkoitan nyt kuntosali painotteista harjoittelua.
Ja ne tunteet, ne on usein negatiivisia ylipainoisella ihmisellä, joka on kaikkensa tehnyt laihtuakseen ja aina ennen epäonnistunut. On vaikea uskoa, että onnistuisi nytkään. Itseluottamus ja usko omaan toimintaan on mennyt ja kokemukset, epäonnistuneet sellaiset huutaa takaraivossa, ettei mistään tuu mitään. Ihmiset useimmiten muistaa paremmin asiat, joissa on epäonnistunut kuin ne kerrat kuin on onnistunut jossakin. Ei nähdä sitä pienintäkään muutosta, koska kaiken pitäisi tapahtua äkkiä. Niin se vaan menee, mutta se ei tarkoita, etteikö me voitaisi muuttaa omaa ajatteluamme ja suhtautumista itseemme.
Kannattaa pohtia, mitä uskomuksia sinulla on itsestäsi, laihduttamisesta ja mitkä asiat on johtanut siihen, että edelliset laihdutus projektiksi ovat epäonnistuneet?
Houkutteliko ystäväsi sinut mäkkäriin treenin sijasta? Oliko joku perheen jäsen ostanut herkkuja kaappiin ja sen takia ratkesit herkuttelemaan? Onko pomosi niin vaativa, ettet ehdi töissä pitämään ruoka taukoja ja sen takia jätit taas lounaan syömättä? Onko ruoka niin kallista, ettei sinulla ole varaa ostaa salaattia? Oliko salilla niin huono tunnelma, ettet sen takia tehnyt treeniä loppuun asti? Oliko kavereilla niin mielenkiintoisia päivityksiä Facebookissa aina iltaisin, ettet päässyt nukkumaan ajoissa? Olitko niin kiireinen, ettet pystynyt suunnittelemaan treenipäiviä etukäteen? Et ehtinyt tekemään ruokaa ja jouduit lennosta ostamaan pikaruokaa? Ja sata muuta estettä.
Jos sinulle kävi näitä edellä mainittuja asioita ja epäonnistuit sen takia edellisen kerran, niin käy myös tällä kerralla ja epäonnistut uudestaan. Kyllä, et tule laihtumaan ennen kuin alat itse ottamaan vastuun omasta elämästäsi, päättämään itse omasta ajankäytöstäsi (mihin sinulla on helvetin niin kiire?) Valitsemaan itse mitä suuhusi laitat ja niin edelleen... Sinä valitset joka ikinen päivä erilaisista vaihtoehdoista, valitse viisaasti, sillä se mitä teet tänään, vaikuttaa sinun tulevaisuuteesi!
Ennen kuin aloitat laihdutus projektin, pohdi seuraavia asioita ja kirjoita ylös; tavoitteesi, mitä se vaatii sinulta, mitä olet valmis tekemään sen eteen, miten usein sinulla on aikaa treenata, mitä hyötyä on tavoitteen saavuttamisesta ja mitä tapahtuu jos et saavuta tavoitettasi. Kirjoita kaikki tavoitteen saavuttamisen hyödyt: fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja terveydelliset ja haitat jos et saavuta tavoitettasi.
Sen jälkeen ota kalenteri käteen ja kirjoita sinne esim 3kk ajalle päivät/ajat jolloin treenaat, päivät/ajat jolloin teet ruokaa, päivät/ajat jolloin teet jotain mukavaa ja päivät jolloin lepäät! Näiden lisäksi, hävitä vaaka!
Jos aiot käyttää valmentajaa, tee suunnitelma hänen kanssaan. Ota kaikki apu vastaan ja kysy neuvoja aina kun olet epävarma jostain asiasta. Sinä olet valmentajasi pomo, sinä maksat hänelle siitä, että hän auttaa sinua muuttamaan sinun elämäsi paremmaksi!
Silloin kun tavoitteet on realistiset ja suunnitelma on selkeä, ei kesken projektin tarvitse käyttää voimavaroja suunnitelman pohtimiseen. Voit keskittyä ainoastaan suunnitelman toteuttamiseen ja onnistut paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos lähdet hetken mielijohteesta yrittämään laihduttamista ilman suunnitelmaa (joka on todella stressaavaa). Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tämä pätee myös laihduttamisessa! Stressi on asia, joka vaikuttaa hormonitoimintaan ja sitä kautta aineenvaihduntaan, negatiivisesti.
Selkeä suunnitelma selkeyttää myös ajatuksia, ja kun tiedät mitä olet tekemässä, ei vastoinkäymiset saa sinua luovuttamaan niin helposti. Suunnitelma turvaa sen, että kun se vastoinkäyminen tulee, (vastoinkäymisiä tulee aina) tiedät miten tulee toimia.
Tsemppiä jokaiselle laihduttajalle, päätä, että tällä kertaa et yritä, vaan teet mitä täytyy ja onnistut!
Nyt tuli sekava teksti, koska aihe vaihtui lennosta, mutta toivottavasti joku löytää pointit☺
Ja ne tunteet, ne on usein negatiivisia ylipainoisella ihmisellä, joka on kaikkensa tehnyt laihtuakseen ja aina ennen epäonnistunut. On vaikea uskoa, että onnistuisi nytkään. Itseluottamus ja usko omaan toimintaan on mennyt ja kokemukset, epäonnistuneet sellaiset huutaa takaraivossa, ettei mistään tuu mitään. Ihmiset useimmiten muistaa paremmin asiat, joissa on epäonnistunut kuin ne kerrat kuin on onnistunut jossakin. Ei nähdä sitä pienintäkään muutosta, koska kaiken pitäisi tapahtua äkkiä. Niin se vaan menee, mutta se ei tarkoita, etteikö me voitaisi muuttaa omaa ajatteluamme ja suhtautumista itseemme.
Kannattaa pohtia, mitä uskomuksia sinulla on itsestäsi, laihduttamisesta ja mitkä asiat on johtanut siihen, että edelliset laihdutus projektiksi ovat epäonnistuneet?
Houkutteliko ystäväsi sinut mäkkäriin treenin sijasta? Oliko joku perheen jäsen ostanut herkkuja kaappiin ja sen takia ratkesit herkuttelemaan? Onko pomosi niin vaativa, ettet ehdi töissä pitämään ruoka taukoja ja sen takia jätit taas lounaan syömättä? Onko ruoka niin kallista, ettei sinulla ole varaa ostaa salaattia? Oliko salilla niin huono tunnelma, ettet sen takia tehnyt treeniä loppuun asti? Oliko kavereilla niin mielenkiintoisia päivityksiä Facebookissa aina iltaisin, ettet päässyt nukkumaan ajoissa? Olitko niin kiireinen, ettet pystynyt suunnittelemaan treenipäiviä etukäteen? Et ehtinyt tekemään ruokaa ja jouduit lennosta ostamaan pikaruokaa? Ja sata muuta estettä.
Jos sinulle kävi näitä edellä mainittuja asioita ja epäonnistuit sen takia edellisen kerran, niin käy myös tällä kerralla ja epäonnistut uudestaan. Kyllä, et tule laihtumaan ennen kuin alat itse ottamaan vastuun omasta elämästäsi, päättämään itse omasta ajankäytöstäsi (mihin sinulla on helvetin niin kiire?) Valitsemaan itse mitä suuhusi laitat ja niin edelleen... Sinä valitset joka ikinen päivä erilaisista vaihtoehdoista, valitse viisaasti, sillä se mitä teet tänään, vaikuttaa sinun tulevaisuuteesi!
Ennen kuin aloitat laihdutus projektin, pohdi seuraavia asioita ja kirjoita ylös; tavoitteesi, mitä se vaatii sinulta, mitä olet valmis tekemään sen eteen, miten usein sinulla on aikaa treenata, mitä hyötyä on tavoitteen saavuttamisesta ja mitä tapahtuu jos et saavuta tavoitettasi. Kirjoita kaikki tavoitteen saavuttamisen hyödyt: fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja terveydelliset ja haitat jos et saavuta tavoitettasi.
Sen jälkeen ota kalenteri käteen ja kirjoita sinne esim 3kk ajalle päivät/ajat jolloin treenaat, päivät/ajat jolloin teet ruokaa, päivät/ajat jolloin teet jotain mukavaa ja päivät jolloin lepäät! Näiden lisäksi, hävitä vaaka!
Jos aiot käyttää valmentajaa, tee suunnitelma hänen kanssaan. Ota kaikki apu vastaan ja kysy neuvoja aina kun olet epävarma jostain asiasta. Sinä olet valmentajasi pomo, sinä maksat hänelle siitä, että hän auttaa sinua muuttamaan sinun elämäsi paremmaksi!
Silloin kun tavoitteet on realistiset ja suunnitelma on selkeä, ei kesken projektin tarvitse käyttää voimavaroja suunnitelman pohtimiseen. Voit keskittyä ainoastaan suunnitelman toteuttamiseen ja onnistut paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos lähdet hetken mielijohteesta yrittämään laihduttamista ilman suunnitelmaa (joka on todella stressaavaa). Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tämä pätee myös laihduttamisessa! Stressi on asia, joka vaikuttaa hormonitoimintaan ja sitä kautta aineenvaihduntaan, negatiivisesti.
Selkeä suunnitelma selkeyttää myös ajatuksia, ja kun tiedät mitä olet tekemässä, ei vastoinkäymiset saa sinua luovuttamaan niin helposti. Suunnitelma turvaa sen, että kun se vastoinkäyminen tulee, (vastoinkäymisiä tulee aina) tiedät miten tulee toimia.
Tsemppiä jokaiselle laihduttajalle, päätä, että tällä kertaa et yritä, vaan teet mitä täytyy ja onnistut!
Nyt tuli sekava teksti, koska aihe vaihtui lennosta, mutta toivottavasti joku löytää pointit☺
maanantai 30. toukokuuta 2016
Tiimissä kunnossa oleva ei oikeasti ole hyväkuntoinen, vai onko?
Facebookissa tuli vastaan blogi kirjoitus, jossa kirjoittajan mielipide oli, että ulkoisesti timmissä kunnossa oleva ihminen ei ole oikeasti hyväkuntoinen!
Kirjoittaja on suosittu bloggaaja ja siksi radikaali eri lajien harrastajien dissaaminen pisti pohtimaan kirjoittajan motiiveja tekstilleen.
(Jatkossa kun puhun fitnessistä, tarkoitan lajeina bikini/bodyfitnessiä/fysiikkaa).
Väite perusteltiin sillä, että fitness kisaajat, eivät kisapäivänä lavakunnossa jaksa vetää kovia treenejä. Siinä mainittiin myös kehonrakentajat ja/tai voimannostajat, joiden väitettiin olevan isoja, kankeita, jäykkiä ja aina valittamassa vaivojaan.
Yksi esimerkki oli myös maratoonarit, joilla ei kuulemma ole lihaskuntoa/voimaa lainkaan, koska vain juoksevat.
Siinä mainittiin siis eri lajien harrastajia, jotka eivät kirjoittajan mielestä ole hyväkuntoisia, vaikka omassa lajissaan lahjakkaita olisikin.
Ymmärsin kyllä kirjoittajan pointin yksipuolisesta vs monipuolisesta treenaamisesta, mutta eihän kukaan voi sanoa kovan duunin tehneestä fitness kilpailijasta, että hän on huonossa kunnossa sen vuoksi, että kisapäivänä ei suorituskyky ole huipussaan. Eihän se fitness kilpailussa olekaan tavoitteena, vaan näyttää hyvältä; treenatulta, kireältä ja lihaksikkaalta. Offilla kisaajien suorituskyky on varmasti sitä luokkaa, että ei ihan helposti jää toiseksi tavalliselle kuntojumpparille, joka treenaa monipuolisesti eikä ole erityisen hyvä missään lajissa. (niin kuin tämän tekstin inspiraation antanut kirjoittaja).
Ei voi myöskään väittää, että kaikki isot miehet ovat kankaita ja kipeitä ja maratoonarit heikkoja,
(haloo, eikö juostessa tarvita lihaksia/voimaa/kestävyyttä lainkaan?)
Kyllä itse väittäisin, että kilpatasolla juoksijoilla, fitness tyypeillä, voimannostajilla ja/tai kehonrakentajilla on vähintäänkin oman lajin taitojen/ominaisuuksien lisäksi tukilihakset ja liikkuvuus hyvässä kunnossa, jotka on kaiken liikkumisen perusta!
Ilman riittävää tukilihaksistoa ja liikkuvuutta, ei näitä lajeja pitkään harrasteta, eikä varsinkaan kilpatasolla! Myöskin lihaskunto, aerobinen kunto ja anaerobinen kunto pitää olla kunnossa. Nämä viisi perus asiaa kun on kunnossa ja vielä fiksussa järjestyksessä, niin silloin on mielestäni hyväkuntoinen! Fiksulla järjestyksellä tarkoitan, että tukilihakset ja liikkuvuus ennen muita ja loput tasapainossa yksilön tarpeen mukaan. Silloin loukkaantumis riskit on minimoitu ja kehitys, oli se mikä laji tahansa, on nopeampaa.
Eli lyhyesti; liikkuvuus + lihaskunto + kestävyys= hyvä kunto!
Myöskin kehonkoostumuksella on väliä.
Jos joku nostaa penkistä 100kg ja oma paino on 120kg niin ei se kova tulos ole. Tulokset pitää aina suhteuttaa omaan painoon ja suoritus tekniikan pitää olla kunnossa. (Usein näkee salilla kuinka ihmiset lastaavat itselleen aivan liian isot painot kyykky tankoon ja tekevät puolikkaita kyykkyjä polvet kierossa...) Myöskin jos joku kehuu, että hänen hauiksen ympärys on 45cm, niin ensimmäisenä tulee mieleen paljonko hänen rasvaprosentti on?
Tottakai kaikkien lajien harrastajiin mahtuu myös niitä tapauksia, jotka treenaa vain "sitä omaa" lajiaan yksipuolisesti "ei mun tarvii aerobista tehdä ollenkaan kun mä haluun vaan voimaa" tai "en mä haluu lihaksia ni mä vaan lenkkeilen" mutta ne harvemmin missään kilpailuissa pärjää, jos sinne asti koskaan edes pääsee.
Olen siis samaa mieltä siitä, että on hyvä olla hyväkuntoinen monipuolisesti. Ei vain ulkomuodoltaan"tikissä", kestävyys kunnolta väsymätön tai vahva kuin gorilla. Mutta mikä sitten on hyvän kunnon mittari? Onko maratonin juoksija paremmassa kunnossa kuin bodari? Tai voimannostaja parempi kuntoinen kuin fitness kisaaja? (Voiko näitä edes verrata?)
Määritteletkö hyväkuntoisen ihmisen sen perusteella, miten itse treenaat ja muut ovat huonompikuntoisia, koska sinun tapasi on ainoa oikea? Onko niin, että jos itse ei tykkää jostain lajista, niin voi tuomita kaikki kyseistä lajia harrastavat huonokuntoisiksi, koska heidän tavoite on eri kuin sinulla?
Itse en lähtisi arvostelemaan eri lajien harrastajia/kisaajia ja jos olisi tarvetta jotain negatiivista suustaan suoltaa, niin varmasti olisin tervetullut itse kokeilemaan onko se niin helppoa esim. päästä fitness kisakuntoon... (Muiden arvosteleminen johtuu usein kateudesta ja huonosta itsetunnosta.)
Ei bodarin tarvitse jaksaa juosta maratonia, voimannostajan näyttää bodarilta eikä maratoonarin tarvitse vetää maasta omaa painoa montaa kertaa. Nämähän on kaikki eri lajeja mitä ihmiset tykkäävät harrastaa, eikä kaikkein tarvitse tykätä kaikesta.
Miksköhän ne, joiden ulkomuoto ei ole niin fit, arvostelevat jatkuvasti niitä jotka on tikissä? Eihän timmissä kunnossa olevatkaan ihmiset arvostele niitä jotka ei ole niin kireitä, päin vastoin rohkaisevat ja kannustavat heitä myös liikkumaan.
"Ainoa oikea tapa harrastaa liikuntaa ja olla hyväkuntoinen on se, ettei ole erityisen hyvä missään lajissa, mutta treenaa monipuolisesti vähän kaikkea ja huolehtii, että vyötäröllä on terveellinen energiavarasto."
Tämmöinen väite kuulostaa omaan korvaani siltä, että ihminen on keksinyt itselleen keinon yrittää hyväksyä itsensä vatsamakkaroineen ja liikunnallisten taitojen puuttumisensa. Ja hyvä jos näin on, mutta taitavien eri lajeissa menestyneiden (erityisesti fitness) dissaaminen paljastaa, että itsensä hyväksyminen ei ole vielä ihan onnistunut.
Oikeasti EI OLE yhtä ainoaa oikeaa tapaa harrastaa liikuntaa. Jokainen liikkuukoon niin kuin tykkää, pääasia että liikkuu jotenkin ja tykkää siitä mitä tekee☺
Kirjoittaja on suosittu bloggaaja ja siksi radikaali eri lajien harrastajien dissaaminen pisti pohtimaan kirjoittajan motiiveja tekstilleen.
(Jatkossa kun puhun fitnessistä, tarkoitan lajeina bikini/bodyfitnessiä/fysiikkaa).
Väite perusteltiin sillä, että fitness kisaajat, eivät kisapäivänä lavakunnossa jaksa vetää kovia treenejä. Siinä mainittiin myös kehonrakentajat ja/tai voimannostajat, joiden väitettiin olevan isoja, kankeita, jäykkiä ja aina valittamassa vaivojaan.
Yksi esimerkki oli myös maratoonarit, joilla ei kuulemma ole lihaskuntoa/voimaa lainkaan, koska vain juoksevat.
Siinä mainittiin siis eri lajien harrastajia, jotka eivät kirjoittajan mielestä ole hyväkuntoisia, vaikka omassa lajissaan lahjakkaita olisikin.
Ymmärsin kyllä kirjoittajan pointin yksipuolisesta vs monipuolisesta treenaamisesta, mutta eihän kukaan voi sanoa kovan duunin tehneestä fitness kilpailijasta, että hän on huonossa kunnossa sen vuoksi, että kisapäivänä ei suorituskyky ole huipussaan. Eihän se fitness kilpailussa olekaan tavoitteena, vaan näyttää hyvältä; treenatulta, kireältä ja lihaksikkaalta. Offilla kisaajien suorituskyky on varmasti sitä luokkaa, että ei ihan helposti jää toiseksi tavalliselle kuntojumpparille, joka treenaa monipuolisesti eikä ole erityisen hyvä missään lajissa. (niin kuin tämän tekstin inspiraation antanut kirjoittaja).
Ei voi myöskään väittää, että kaikki isot miehet ovat kankaita ja kipeitä ja maratoonarit heikkoja,
(haloo, eikö juostessa tarvita lihaksia/voimaa/kestävyyttä lainkaan?)
Kyllä itse väittäisin, että kilpatasolla juoksijoilla, fitness tyypeillä, voimannostajilla ja/tai kehonrakentajilla on vähintäänkin oman lajin taitojen/ominaisuuksien lisäksi tukilihakset ja liikkuvuus hyvässä kunnossa, jotka on kaiken liikkumisen perusta!
Ilman riittävää tukilihaksistoa ja liikkuvuutta, ei näitä lajeja pitkään harrasteta, eikä varsinkaan kilpatasolla! Myöskin lihaskunto, aerobinen kunto ja anaerobinen kunto pitää olla kunnossa. Nämä viisi perus asiaa kun on kunnossa ja vielä fiksussa järjestyksessä, niin silloin on mielestäni hyväkuntoinen! Fiksulla järjestyksellä tarkoitan, että tukilihakset ja liikkuvuus ennen muita ja loput tasapainossa yksilön tarpeen mukaan. Silloin loukkaantumis riskit on minimoitu ja kehitys, oli se mikä laji tahansa, on nopeampaa.
Eli lyhyesti; liikkuvuus + lihaskunto + kestävyys= hyvä kunto!
Myöskin kehonkoostumuksella on väliä.
Jos joku nostaa penkistä 100kg ja oma paino on 120kg niin ei se kova tulos ole. Tulokset pitää aina suhteuttaa omaan painoon ja suoritus tekniikan pitää olla kunnossa. (Usein näkee salilla kuinka ihmiset lastaavat itselleen aivan liian isot painot kyykky tankoon ja tekevät puolikkaita kyykkyjä polvet kierossa...) Myöskin jos joku kehuu, että hänen hauiksen ympärys on 45cm, niin ensimmäisenä tulee mieleen paljonko hänen rasvaprosentti on?
Tottakai kaikkien lajien harrastajiin mahtuu myös niitä tapauksia, jotka treenaa vain "sitä omaa" lajiaan yksipuolisesti "ei mun tarvii aerobista tehdä ollenkaan kun mä haluun vaan voimaa" tai "en mä haluu lihaksia ni mä vaan lenkkeilen" mutta ne harvemmin missään kilpailuissa pärjää, jos sinne asti koskaan edes pääsee.
Olen siis samaa mieltä siitä, että on hyvä olla hyväkuntoinen monipuolisesti. Ei vain ulkomuodoltaan"tikissä", kestävyys kunnolta väsymätön tai vahva kuin gorilla. Mutta mikä sitten on hyvän kunnon mittari? Onko maratonin juoksija paremmassa kunnossa kuin bodari? Tai voimannostaja parempi kuntoinen kuin fitness kisaaja? (Voiko näitä edes verrata?)
Määritteletkö hyväkuntoisen ihmisen sen perusteella, miten itse treenaat ja muut ovat huonompikuntoisia, koska sinun tapasi on ainoa oikea? Onko niin, että jos itse ei tykkää jostain lajista, niin voi tuomita kaikki kyseistä lajia harrastavat huonokuntoisiksi, koska heidän tavoite on eri kuin sinulla?
Itse en lähtisi arvostelemaan eri lajien harrastajia/kisaajia ja jos olisi tarvetta jotain negatiivista suustaan suoltaa, niin varmasti olisin tervetullut itse kokeilemaan onko se niin helppoa esim. päästä fitness kisakuntoon... (Muiden arvosteleminen johtuu usein kateudesta ja huonosta itsetunnosta.)
Ei bodarin tarvitse jaksaa juosta maratonia, voimannostajan näyttää bodarilta eikä maratoonarin tarvitse vetää maasta omaa painoa montaa kertaa. Nämähän on kaikki eri lajeja mitä ihmiset tykkäävät harrastaa, eikä kaikkein tarvitse tykätä kaikesta.
Miksköhän ne, joiden ulkomuoto ei ole niin fit, arvostelevat jatkuvasti niitä jotka on tikissä? Eihän timmissä kunnossa olevatkaan ihmiset arvostele niitä jotka ei ole niin kireitä, päin vastoin rohkaisevat ja kannustavat heitä myös liikkumaan.
"Ainoa oikea tapa harrastaa liikuntaa ja olla hyväkuntoinen on se, ettei ole erityisen hyvä missään lajissa, mutta treenaa monipuolisesti vähän kaikkea ja huolehtii, että vyötäröllä on terveellinen energiavarasto."
Tämmöinen väite kuulostaa omaan korvaani siltä, että ihminen on keksinyt itselleen keinon yrittää hyväksyä itsensä vatsamakkaroineen ja liikunnallisten taitojen puuttumisensa. Ja hyvä jos näin on, mutta taitavien eri lajeissa menestyneiden (erityisesti fitness) dissaaminen paljastaa, että itsensä hyväksyminen ei ole vielä ihan onnistunut.
Oikeasti EI OLE yhtä ainoaa oikeaa tapaa harrastaa liikuntaa. Jokainen liikkuukoon niin kuin tykkää, pääasia että liikkuu jotenkin ja tykkää siitä mitä tekee☺
torstai 19. toukokuuta 2016
Kiireitä ja opiskelu juttuja
Olen paljon pohtinut, että mitä mä oikeestaan haluan tässä blogissa jakaa tai miks mä ylipäätään kirjoitan tänne. Haluaisin, että ihmiset saisi täältä rohkaisua, motivaatiota ja ideoita omiin treeneihin, ruokavalioihin, terveelliseen elämäntapaan ja myös elämäntapa muutokseen. Faktaa siitä, miten tehdään tuloksia ja mitkä on ne yleisimmät virheet jos tuloksia ei tule. Haluan myös tuoda esiim sen, ettei itseään, ulkonäköään eikä treenaamista tarvitse ottaaa niin vakavasti. Sen kuuluu olla mukavaa ja antaa enemmän kuin ottaa.
Haluaisin myös rohkaista ihmisiä yleisesti elämässä osoittamalla, että jokainen meistä on virheitä tekevä ihminen, eikä ne virheet määrittele kenenkään ihmisarvoa! Miten se onnistuisi? Ehkä sillä, että kerron avoimesti omasta elämästäni, treeneistäni ja kaikesta muusta mitä teen tai jätän tekemättä. Ne jotka tuntevat minut pidemmältä ajalta, tietävät, että elämäni on muuttunut todella radikaalisti viimeisen neljän vuoden aikana ja treenaamisella on ollut siihen erittäin suuri vaikutus. Tulen kertomaan siitä myöhemmin, mutta sen aika ei ole vielä. Monet tulevat yllättymään ja monet saavat rohkaisua, että kaikki on mahdollista kun tosissaan itse jotain haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Mikään ei tule ilmaiseksi!
Treenit on kulkenut hyvin (video pätkiä löytyy Facebookista) ja se dietti, mitä oli tarkoitus kokeilla, ei sitten koskaan alkanutkaan, vielä☺ Nyt on ollut paljon saliohjauksia ja muutenkin olen käyttänyt paljon aikaa asiakkaiden projekteihin. Sen lisäksi aloitin kaksi verkkokurssia, jotka minun oli pakko saada, koska aiheet ovat minusta kiinnostavia ja haluan oikeasti opiskella hyväksi liikunta-alan ammattilaiseksi! Kurssien aiheita ovat ihmisen anatomia ja fysiologia ja voimaharjoittelun perusteet. Molemmilla kursseilla käsitellään aiheita todella laajasti ja molempien kesto on 12vk ja niihin sisältyy väli- ja loppukokeet. Näiden lisäksi, minulla on personal trainer kurssin loppukokeet viikon päästä, joten tekemistä riittää. Olen aikaisemmin ajatellut, että en ole opiskelija tyyppiä, mutta nyt olen huomannut, että mähän olen intohimoinen lukutoukka jos aihe vaan kiinnostaa! Olen ihan intoa täynnä kun saan opiskella uusia asioita ja kokeilla niitä heti käytännössä ensin itse ja sitten asiakkailleni☺ Tänäänkin olin yhdessä päivän kestävässä koulutuksessa ja mukavaa oli. Ensi viikko pitää ottaa vähän isommin ja kerrata opitut asiat, että pääsee vklopun loppukokeista läpi. Toivottavasti vielä hyvin, eikä rimaa hipoen☺ Mukavaa kevättä!
Haluaisin myös rohkaista ihmisiä yleisesti elämässä osoittamalla, että jokainen meistä on virheitä tekevä ihminen, eikä ne virheet määrittele kenenkään ihmisarvoa! Miten se onnistuisi? Ehkä sillä, että kerron avoimesti omasta elämästäni, treeneistäni ja kaikesta muusta mitä teen tai jätän tekemättä. Ne jotka tuntevat minut pidemmältä ajalta, tietävät, että elämäni on muuttunut todella radikaalisti viimeisen neljän vuoden aikana ja treenaamisella on ollut siihen erittäin suuri vaikutus. Tulen kertomaan siitä myöhemmin, mutta sen aika ei ole vielä. Monet tulevat yllättymään ja monet saavat rohkaisua, että kaikki on mahdollista kun tosissaan itse jotain haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Mikään ei tule ilmaiseksi!
Treenit on kulkenut hyvin (video pätkiä löytyy Facebookista) ja se dietti, mitä oli tarkoitus kokeilla, ei sitten koskaan alkanutkaan, vielä☺ Nyt on ollut paljon saliohjauksia ja muutenkin olen käyttänyt paljon aikaa asiakkaiden projekteihin. Sen lisäksi aloitin kaksi verkkokurssia, jotka minun oli pakko saada, koska aiheet ovat minusta kiinnostavia ja haluan oikeasti opiskella hyväksi liikunta-alan ammattilaiseksi! Kurssien aiheita ovat ihmisen anatomia ja fysiologia ja voimaharjoittelun perusteet. Molemmilla kursseilla käsitellään aiheita todella laajasti ja molempien kesto on 12vk ja niihin sisältyy väli- ja loppukokeet. Näiden lisäksi, minulla on personal trainer kurssin loppukokeet viikon päästä, joten tekemistä riittää. Olen aikaisemmin ajatellut, että en ole opiskelija tyyppiä, mutta nyt olen huomannut, että mähän olen intohimoinen lukutoukka jos aihe vaan kiinnostaa! Olen ihan intoa täynnä kun saan opiskella uusia asioita ja kokeilla niitä heti käytännössä ensin itse ja sitten asiakkailleni☺ Tänäänkin olin yhdessä päivän kestävässä koulutuksessa ja mukavaa oli. Ensi viikko pitää ottaa vähän isommin ja kerrata opitut asiat, että pääsee vklopun loppukokeista läpi. Toivottavasti vielä hyvin, eikä rimaa hipoen☺ Mukavaa kevättä!
maanantai 2. toukokuuta 2016
Vanhoja kuvia ja ennätyksiä:)
1.5. 2016 Aamulla mittasin kehonkoostumukseni. Yllätyin positiivisesti tuloksia, sillä en ole viime aikoina syönyt kovin siististi. Painoa oli 60,6kg ja sen eteen onkin tehty töitä!!!
Pari vuotta sitten olin niin ruipelo, etten löytänyt sopivia housuja mistään kun kaikki pyöri jalassa tai roikkui perseestä. Samoihin aikoihin päätin alkaa treenamaan ihan oikeasti. Kuvassa kokeilen juuri ostamiani uusia treeni vaatteitani ja siinäkin housut roikkuu päällä kun ei mitään muotoja missään kohtaa vartaloa vielä ollut. Painoa minulla on tuossa kuvassa noin 47kg ja ensimmäinen tavoitteeni oli saada 50kg mittariin :D
Siihen sunnuntain mittaukseen;
Rasvaprosentti näytti 17,5% ja
Luusto-lihas prosentti 38,1.
Tästä innostuneena ajattelin vetäistä pienen dieetin ja kokeilla, miltä näytän jos saisin tiristeltyä rasvat lähemmäs kymppiä.
En ole ikinä elämässäni diettaillut, joten mielenkiinnolla odotan, miten tulen onnistumaan. Mä niin tykkään syödä nyt kun sen taidon olen oppinut😃
Tässä kuvassa olen saanut jo sen elopainoni sinne 50kg.
Elokuu 2015 ja tein ensimmäisen kyykky ennätyksen, minkä kehtasin kuvata ja julkaista. 90kg tuli silloin aika helposti.
Sitten takaisin nykyhetkeen;
Tässä sunnuntain jalkatreenini; kyykky 80kg x10, 90kg x10,
95kg x1, ja 100kg x1💪 uusi kyykky ennätys tuli niin kuin aikaisemmin aavistelinkin, oli jo kyllä aikakin!!
Lisäksi askelkyykkyjä smitissä, prässiä, reidenojennuksia, koukistuksia, pohkeita ja pallolla takareisiä.
Alaselkää täytyy nyt ihan tosissaan ruveta vahvistamaan, salilla nostelen jo sen verran isoja painoja, että selkä ei tykkää yhtään. Selkä vaivoja on aika ajoin ollut jo reilu 13 vuotta, ensimmäisestä raskaudesta asti. Olin niin nuori kun ensimmäistä lasta odotin, että siitä on jäänyt vaivat, mitkä nyt täytyy hoitaa kuntoon. (tulin 15-vuotiaana raskaaksi, olin 158cm ja painoin sen 47kg ja kannoin n.10kg mahaa selkä notkolla) Ei muuta ku selkä jumppaa vaan ni kyllä se siitä.
Valitettavasti yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa en puhelimesta löytänyt. Niitä kyllä räpsittiin, mutta mieheni ei yksinkertaisesti osaa ottaa kuvia😃
Tarvitsen siis oman kuvaajan, ottamaan treeni kuvia ja videoita! Vapaaehtoisia? Myös varmistajalle olisi käyttöä, erityisesti arkisin kun meillä ei miehen kanssa treeni aikataulut sovi aina yhteen, niin en pysty kaikkia treenejä tekemään kunnolla loppuun asti :/
Maanantai oli treenien osalta täysin lepo päivä. Salilla tuli kuitenkin pyörittyä muutamaan otteeseen ku oli 3 asiakas ohjausta.
Kyllä on haastavaa pitää näitä lepopäiviä varsinkin silloin, kun jokatapauksessa sinne salille täytyy mennä vetämään muille treenejä. Joka kerta käyn päässäni saman taistelun, kun niin tekisi mieli itsekin tehdä jotain, edes "ihan vähän" (mitä se on? :D)
Jep jep, se olis toukokuu ja ihan just kesä. Joko sitä ollaan rantakunnossa? Ei hätää, kesä tulee joka vuosi! :D
Instagram, Facebook, HC Powerteam
Pari vuotta sitten olin niin ruipelo, etten löytänyt sopivia housuja mistään kun kaikki pyöri jalassa tai roikkui perseestä. Samoihin aikoihin päätin alkaa treenamaan ihan oikeasti. Kuvassa kokeilen juuri ostamiani uusia treeni vaatteitani ja siinäkin housut roikkuu päällä kun ei mitään muotoja missään kohtaa vartaloa vielä ollut. Painoa minulla on tuossa kuvassa noin 47kg ja ensimmäinen tavoitteeni oli saada 50kg mittariin :D
 |
| Syyskuu 2014 |
Siihen sunnuntain mittaukseen;
Rasvaprosentti näytti 17,5% ja
Luusto-lihas prosentti 38,1.
Tästä innostuneena ajattelin vetäistä pienen dieetin ja kokeilla, miltä näytän jos saisin tiristeltyä rasvat lähemmäs kymppiä.
En ole ikinä elämässäni diettaillut, joten mielenkiinnolla odotan, miten tulen onnistumaan. Mä niin tykkään syödä nyt kun sen taidon olen oppinut😃
Tässä kuvassa olen saanut jo sen elopainoni sinne 50kg.
Elokuu 2015 ja tein ensimmäisen kyykky ennätyksen, minkä kehtasin kuvata ja julkaista. 90kg tuli silloin aika helposti.
Sitten takaisin nykyhetkeen;
Tässä sunnuntain jalkatreenini; kyykky 80kg x10, 90kg x10,
95kg x1, ja 100kg x1💪 uusi kyykky ennätys tuli niin kuin aikaisemmin aavistelinkin, oli jo kyllä aikakin!!
Alaselkää täytyy nyt ihan tosissaan ruveta vahvistamaan, salilla nostelen jo sen verran isoja painoja, että selkä ei tykkää yhtään. Selkä vaivoja on aika ajoin ollut jo reilu 13 vuotta, ensimmäisestä raskaudesta asti. Olin niin nuori kun ensimmäistä lasta odotin, että siitä on jäänyt vaivat, mitkä nyt täytyy hoitaa kuntoon. (tulin 15-vuotiaana raskaaksi, olin 158cm ja painoin sen 47kg ja kannoin n.10kg mahaa selkä notkolla) Ei muuta ku selkä jumppaa vaan ni kyllä se siitä.
Valitettavasti yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa en puhelimesta löytänyt. Niitä kyllä räpsittiin, mutta mieheni ei yksinkertaisesti osaa ottaa kuvia😃
Tarvitsen siis oman kuvaajan, ottamaan treeni kuvia ja videoita! Vapaaehtoisia? Myös varmistajalle olisi käyttöä, erityisesti arkisin kun meillä ei miehen kanssa treeni aikataulut sovi aina yhteen, niin en pysty kaikkia treenejä tekemään kunnolla loppuun asti :/
Maanantai oli treenien osalta täysin lepo päivä. Salilla tuli kuitenkin pyörittyä muutamaan otteeseen ku oli 3 asiakas ohjausta.
Kyllä on haastavaa pitää näitä lepopäiviä varsinkin silloin, kun jokatapauksessa sinne salille täytyy mennä vetämään muille treenejä. Joka kerta käyn päässäni saman taistelun, kun niin tekisi mieli itsekin tehdä jotain, edes "ihan vähän" (mitä se on? :D)
Jep jep, se olis toukokuu ja ihan just kesä. Joko sitä ollaan rantakunnossa? Ei hätää, kesä tulee joka vuosi! :D
Instagram, Facebook, HC Powerteam
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Vappu treenit
Tosiaan, ihmeellinen viikonloppu. En olisi ikinä voinut kuvitella, että minä rupesin kirjoittelemaan julkisesti omia juttujani. Nyt kun on homma aloitettu, niin ei tää niin kummallista olekkaan. Oikeestaan tästä voi tulla ihan kivaa☺ Nyt kun päätin alkaa jakamaan treeni juttujani niin ajattelutapani tuli heti hyvin selvästi ilmi; jos jotain tehdään, niin tehdään sitten kunnolla, eli Nyt on oma treeni sivukin facebookissa, käy tykkäämässä☺
Instagramista löytyy nimellä hc_mari😂
Treenit sujui tänään yllättävän hyvin, mieheni kanssa treenattiin yhdessä ja aina silloin pystyn kokeilemaan maximi painoja kun on varmistaja mukana. Ensin tein pystypunnerruksia 17,5kg käsipainoilla 3x10, sen perään yksi pudotus sarja, jonka jälkeen pumppasin olkapäät loppuun erilaisilla vipunostoilla. Ojentajat aloitin dipeillä ja koska olen pitkään ollut turhautunut kun omalla kehonpainolla en saa ojentajia pumppiin, päätin kokeilla lisäpainoja. Ensin 10kg kiekko kyytiin ja kevyt oli, sitten 15kg ja edelleen liian helpot 10 toistoja. Viimeisenä kokeilin 20kg kiekolla ja sillä sain tehtyä just sopivat 10 toistoa. Nämä pätkät on myös videolla ja ne löytyy Facebookista hcmari sivulta.
Instagramista löytyy nimellä hc_mari😂
Treenit sujui tänään yllättävän hyvin, mieheni kanssa treenattiin yhdessä ja aina silloin pystyn kokeilemaan maximi painoja kun on varmistaja mukana. Ensin tein pystypunnerruksia 17,5kg käsipainoilla 3x10, sen perään yksi pudotus sarja, jonka jälkeen pumppasin olkapäät loppuun erilaisilla vipunostoilla. Ojentajat aloitin dipeillä ja koska olen pitkään ollut turhautunut kun omalla kehonpainolla en saa ojentajia pumppiin, päätin kokeilla lisäpainoja. Ensin 10kg kiekko kyytiin ja kevyt oli, sitten 15kg ja edelleen liian helpot 10 toistoja. Viimeisenä kokeilin 20kg kiekolla ja sillä sain tehtyä just sopivat 10 toistoa. Nämä pätkät on myös videolla ja ne löytyy Facebookista hcmari sivulta.
Dippien jälkeen tein 3 sarjaa kapeeta penkkiä lattialla, 3 sarjaa taljassa köydellä ja yhden pudotus sarjan. Siinä oli vapun treeni ja hyvä fiilis jäi.
Lopuksi vielä parit pullistelut ja kotiin suihkuun. Niin ku näkyy, ei oo mun juttu toi kameralle pullistelu😅
En oo koskaan ollut pullistelija tyyppiä enkä usein edes huomaa kehitystäni kunnes jotkut vaatteet ei enää mahdu päälle. Sitten vasta menen peilin eteen ihmettelemään, että onko oikeesti joku lihas kasvanut.
Nyt täytyy alkaa opettelemaan pullistelua, siis pose asentoja😂 Jos joskus johonkin kilpailuun lähden, niin en halua hävitä sitä ainakaan sen vuoksi, että seison siellä lavalla paskan jäykkänä kun muut poseeraa hienosti😇
Huomenna olis tarkoitus mennä rääkkäämän jalat. Saa nähdä jos vaikka kokeilis kyykky enkkoja..
Ensimmäinen kirjoitus, taustaa ja tavoitteita
Pitkään on ihmiset toivonut, että alkaisin pitämään fitness blogia. Itse en tätä fitness blogiksi luokittele, mutta treenaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä olisi nyt tarkoitus kirjoitella.
Liikunta taustaa
Lapsena harrastin kaikkea mahdollista jalkapallosta sirkuskouluun ja kamppailulajeihin. Suoritin koko peruskoulun liikunnat poikkeuksellisesti poikien ryhmässä, koska en viihtynyt tyttöjen liikunta tunneilla. Poikien kanssa sai pelata ja painia tosissaan ja lajit olivat mielestäni paljon mielenkiintoisempia kuin tytöillä.
Punttisaliin tutustuminen
14-vuotiaana löysin koulukodissa punttisalin ja se kolahti heti! Poikien kanssa nostettiin kilpaa penkistä, kilpailtiin kuka vetää eniten leukoja ja dippejä ja tietenkin pumpattiin hauista☺ Aikaisempien harrastusten vuoksi oli lihaskunto ja voima jo kehittynyt sen verran, että tein silloin myös (koulukodin) tyttöjen penkkipunnerrus ennätyksen 58kg. Edellinen ennätys oli 52kg ja se oli ollut siellä monta vuotta ennen minua.
Peruskoulun jälkeen voimailu jäi sikseen kun ei ollut enää treeni kaveria, jonka kanssa olisi voinut maximeita nostella, enkä uskaltanut pyytää salilla, että joku tulisi varmistamaan penkkiä. 16-vuotias ujo pieni tyttö kun olin, niin ehkä vähän jopa häpesin sitä, että tykkäsin nostella "isoja" rautoja...
Samoihin aikoihin pyöräytin pari lasta ja aloitin lähihoitaja opinnot. Treeni motivaatio hiipui treenikaverin puutteen vuoksi ja treenasin kausittain aina kun oli aikaa perheen ja opiskelujen ohella.
Takaisin salille
Vajaat neljä vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni ja hänestä sainkin treenikaverin. En hetkeäkään epäröinyt kun sanoin tahdon ja niin alettiin treenaamaan yhdessä😃
Harrastuksesta elämäntapa
Treenaaminen on elämäntapa, josta nautin!! Ei suorittamista, ei ulkonäköpaineita, ei stressiä mitä suuhun laittaa eikä omantunnon tuskia, vaikka jättäisi treenin väliin. Niin sen mielestäni kuuluukin olla, mukavaa tekemistä!
Kuitenkin elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin kuten perhe, joten vaikka treenaan paljon, ei tämä ole tärkeys järjestyksessä läheskään kärki sijoilla.
Mikä sitten on tavoitteeni? Sitä usein kysytään, enkä ole osannut vastata siihen, koska en ole tiennyt mihin olen menossa. Nyt tiedän. Nälkä on kasvanut syödessä ja tavoite alkaa pikkuhiljaa kirkastua tässä matkan varrella. Haaveeni on women's physique muotoinen kroppa, ehkäpä joskus jopa kisalavojen valloitus. Se on siis jotain fitnessin ja kehonrakennuksen väliltä.
Usein kysytään, että miksi en mene bikini fitness kisoihin, pärjäisin kuulemma varmasti. Oma tavoitteeni on terve, vahva ja lihaksikas vartalo eli omin sanoin; hardcore body! Tästä siis nimi HC Mari😃
Bikini fitness on suosittu laji, mutta todella kaukana omasta "ihanne vartalostani", siinä ei saa olla erottuvat lihakset eikä siinä arvostella pelkästään vartaloa ja fysiikkaa. Se on enemmänkin kauneus kilpailu, jossa arvostellaan myös hiukset, kasvot jne, ei siis todellakaan sovi tällaiselle ronskille voima naiselle😂
Liikunta taustaa
Lapsena harrastin kaikkea mahdollista jalkapallosta sirkuskouluun ja kamppailulajeihin. Suoritin koko peruskoulun liikunnat poikkeuksellisesti poikien ryhmässä, koska en viihtynyt tyttöjen liikunta tunneilla. Poikien kanssa sai pelata ja painia tosissaan ja lajit olivat mielestäni paljon mielenkiintoisempia kuin tytöillä.
Punttisaliin tutustuminen
14-vuotiaana löysin koulukodissa punttisalin ja se kolahti heti! Poikien kanssa nostettiin kilpaa penkistä, kilpailtiin kuka vetää eniten leukoja ja dippejä ja tietenkin pumpattiin hauista☺ Aikaisempien harrastusten vuoksi oli lihaskunto ja voima jo kehittynyt sen verran, että tein silloin myös (koulukodin) tyttöjen penkkipunnerrus ennätyksen 58kg. Edellinen ennätys oli 52kg ja se oli ollut siellä monta vuotta ennen minua.
Peruskoulun jälkeen voimailu jäi sikseen kun ei ollut enää treeni kaveria, jonka kanssa olisi voinut maximeita nostella, enkä uskaltanut pyytää salilla, että joku tulisi varmistamaan penkkiä. 16-vuotias ujo pieni tyttö kun olin, niin ehkä vähän jopa häpesin sitä, että tykkäsin nostella "isoja" rautoja...
Samoihin aikoihin pyöräytin pari lasta ja aloitin lähihoitaja opinnot. Treeni motivaatio hiipui treenikaverin puutteen vuoksi ja treenasin kausittain aina kun oli aikaa perheen ja opiskelujen ohella.
Takaisin salille
Vajaat neljä vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni ja hänestä sainkin treenikaverin. En hetkeäkään epäröinyt kun sanoin tahdon ja niin alettiin treenaamaan yhdessä😃
Harrastuksesta elämäntapa
Treenaaminen on elämäntapa, josta nautin!! Ei suorittamista, ei ulkonäköpaineita, ei stressiä mitä suuhun laittaa eikä omantunnon tuskia, vaikka jättäisi treenin väliin. Niin sen mielestäni kuuluukin olla, mukavaa tekemistä!
Kuitenkin elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin kuten perhe, joten vaikka treenaan paljon, ei tämä ole tärkeys järjestyksessä läheskään kärki sijoilla.
Mikä sitten on tavoitteeni? Sitä usein kysytään, enkä ole osannut vastata siihen, koska en ole tiennyt mihin olen menossa. Nyt tiedän. Nälkä on kasvanut syödessä ja tavoite alkaa pikkuhiljaa kirkastua tässä matkan varrella. Haaveeni on women's physique muotoinen kroppa, ehkäpä joskus jopa kisalavojen valloitus. Se on siis jotain fitnessin ja kehonrakennuksen väliltä.
Usein kysytään, että miksi en mene bikini fitness kisoihin, pärjäisin kuulemma varmasti. Oma tavoitteeni on terve, vahva ja lihaksikas vartalo eli omin sanoin; hardcore body! Tästä siis nimi HC Mari😃
Bikini fitness on suosittu laji, mutta todella kaukana omasta "ihanne vartalostani", siinä ei saa olla erottuvat lihakset eikä siinä arvostella pelkästään vartaloa ja fysiikkaa. Se on enemmänkin kauneus kilpailu, jossa arvostellaan myös hiukset, kasvot jne, ei siis todellakaan sovi tällaiselle ronskille voima naiselle😂
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)