Mättöviikko

Jep, viikko!
Juhannusta varten ostettiin grillattavaa, lihaa, kanaa, makkaraa, nakkeja, maissia ja uusia perunoita. Grilli safkojen lisäksi (koska meillä ei ollut mitään mökkeily suunnitelmia tms) vuokrattiin 5 leffaa ja ostettiin hirveä kasa sipsejä, jätskiä, karkkia ja mun lemppareita suklaa cashewpähkinöitä 😆
Torstaina aloitin suklaa cashewpähkinöillä ja sipseillä. Seuraavana iltana jatkoin Ben&Jerryn jäätelöllä ja sunnuntaina uppos monta grillimakkaraa muiden eväiden lisäksi. Näillä eväillä meni koko seuraava viikko.

Kuvassa safkojen lisäksi mieheni ja lapseni💜

Eipä siinä mitään jos tykkää syödä, mutta tällaisena mustavalkoisena tyyppinä joko tai mentaliteetilla se on aika rassaavaa kun ei osaa lopettaa😨 Se on kaikki tai ei mitään asiassa kuin asiassa! Kun treenaan treenaan tosissani, kun noudatan ruokavalioa niin punnitsen jokaisen riisin, kun herkuttelen, vedän överit ja syön monena päivänä peräkkäin mitä sattuu. Proteiineista pidän huolen kyllä huonoinakin päivinä, mutta se paskan määrä mitä voi pieni ihminen syödä, on jotain ihan käsittämätöntä!

Leffailta mätöt 

Mä oon nyt pari vuotta opetellut tätä syömis puolta ja oppinut paljonkin. Tulokset näkyy niin kropassa kuin treenipainoissakin, mutta vanha riesa joka on jo selätetty, riivaa aina silloin tällöin.

Syöminen on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa elimistölle. Siihen liittyy monenlaisia tunteita niin hyviä kuin huonojakin ja sitten syödään. Olen oppinut jo sen, että vaikka syön viikon miten sattuu, ei se kaada koko maailmaa kertaheitolla vaan myös sen viikon jälkeen voi palata takaisin siihen normaaliin ruokavalioon ja jatkaa eteenpäin. Muutaman päivän mätöt ei näy eikä tunnu missään silloin kun treenaa kunnolla ja pysyy ruokavaliossa edes suurimman osan ajasta.

Joskus kun aloittelin treenaamaan ja opettelin syömään, lannistuin samantien kun lipsuin ruokavaliosta ja jätin treenitkin väliin kokonaan koska olin syönyt "väärin"😂 Luulin aina että kaikki on menetetty yhden huonomman päivän takia ja saatoin pitää useamman viikon taukoa treeneistä ja heittää ihan läskiksi koko homman. Sitten aloitin taas "alusta" koko homman ja se kesti just niin kauan kuin tein seuraavan "virheen". Vitsi mikä perfektionisti😅 Mun tavoitteeni on kasvattaa lihaksia joten ruokavalio on muutenkin niin joustava, ettei katastrofia ole tiedossa jos korvienväli on kunnossa. (Tämän pään kanssa onkin saanut tehdä töitä 😂)

Nyt olen oppinut suhtautumaan itseeni armollisemmin, tai oikeastaan ymmärrän olevani ihan tavallinen, itsekuriton, mukavuudenhaluinen ihminen. Ihan niin kuin jokainen meistä. Tehdään virheitä ja opitaan niistä (toivottavasti) mutta ei jäädä tuleen makaamaan.

Itsekuri on asia mitä jokainen meistä opettelee koko ajan. Kuka minkäkin asian suhteen. Suurimmalla osalla ihmisiä se on se ruoka minkä kanssa painitaan tai oikeastaan hyvä ruoka, roska ruoka, herkut jne. Toiset on vuodesta toiseen opetellut syömään terveellisesti ja omiin tavoitteisiin nähden hyvin ja siitä on tullut jo automaattinen asia. Siinä vaiheessa kun on kymmeniä vuosia syönyt tietyllä tavalla, ei tee edes mieli mitään muuta. Itse olen vielä opettelemassa vaikka pitkä matka onkin jo takana. Pitkään olen syönyt hyvin ja olen tyytyväinen siihen. Nyt tuli huono, mutta opettavainen viikko tähän väliin ja taas jatketaan matkaa eteenpäin.

Tämä on rohkaisuksi niille jotka kamppailevat ruokailujen kanssa, älä lannistu vaan jatka eteenpäin. Yksikin hyvin syöty päivä tai kunnon treeni on aina eteenpäin. Tää on matka, jossa opitaan koko ajan ja tämän kuuluu olla myös mukavaa. Ajattele jos tavoite on kasvattaa isot lihakset ja tavoitteen saavuttaminen kestää 10 vuotta, olisiko motivoivaa jos se koko ajan olisi taistelua itsensä kanssa milloin treenistä ja milloin ruokavalion kanssa tuskailua. Anna itsellesi lupa tehdä virheitä, lupa olla ihminen ja opi niistä asioista joita et halua tehdä uudestaan.

Tee sitä mistä tykkäät ja tykkää siitä mitä teet. Mä tykkään treenata ja syödä sen mukaisesti, välillä lipsuen tai ihan vaan luvan kanssa herkutellen☺