Mättöviikko

Jep, viikko!
Juhannusta varten ostettiin grillattavaa, lihaa, kanaa, makkaraa, nakkeja, maissia ja uusia perunoita. Grilli safkojen lisäksi (koska meillä ei ollut mitään mökkeily suunnitelmia tms) vuokrattiin 5 leffaa ja ostettiin hirveä kasa sipsejä, jätskiä, karkkia ja mun lemppareita suklaa cashewpähkinöitä 😆
Torstaina aloitin suklaa cashewpähkinöillä ja sipseillä. Seuraavana iltana jatkoin Ben&Jerryn jäätelöllä ja sunnuntaina uppos monta grillimakkaraa muiden eväiden lisäksi. Näillä eväillä meni koko seuraava viikko.

Kuvassa safkojen lisäksi mieheni ja lapseni💜

Eipä siinä mitään jos tykkää syödä, mutta tällaisena mustavalkoisena tyyppinä joko tai mentaliteetilla se on aika rassaavaa kun ei osaa lopettaa😨 Se on kaikki tai ei mitään asiassa kuin asiassa! Kun treenaan treenaan tosissani, kun noudatan ruokavalioa niin punnitsen jokaisen riisin, kun herkuttelen, vedän överit ja syön monena päivänä peräkkäin mitä sattuu. Proteiineista pidän huolen kyllä huonoinakin päivinä, mutta se paskan määrä mitä voi pieni ihminen syödä, on jotain ihan käsittämätöntä!

Leffailta mätöt 

Mä oon nyt pari vuotta opetellut tätä syömis puolta ja oppinut paljonkin. Tulokset näkyy niin kropassa kuin treenipainoissakin, mutta vanha riesa joka on jo selätetty, riivaa aina silloin tällöin.

Syöminen on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa elimistölle. Siihen liittyy monenlaisia tunteita niin hyviä kuin huonojakin ja sitten syödään. Olen oppinut jo sen, että vaikka syön viikon miten sattuu, ei se kaada koko maailmaa kertaheitolla vaan myös sen viikon jälkeen voi palata takaisin siihen normaaliin ruokavalioon ja jatkaa eteenpäin. Muutaman päivän mätöt ei näy eikä tunnu missään silloin kun treenaa kunnolla ja pysyy ruokavaliossa edes suurimman osan ajasta.

Joskus kun aloittelin treenaamaan ja opettelin syömään, lannistuin samantien kun lipsuin ruokavaliosta ja jätin treenitkin väliin kokonaan koska olin syönyt "väärin"😂 Luulin aina että kaikki on menetetty yhden huonomman päivän takia ja saatoin pitää useamman viikon taukoa treeneistä ja heittää ihan läskiksi koko homman. Sitten aloitin taas "alusta" koko homman ja se kesti just niin kauan kuin tein seuraavan "virheen". Vitsi mikä perfektionisti😅 Mun tavoitteeni on kasvattaa lihaksia joten ruokavalio on muutenkin niin joustava, ettei katastrofia ole tiedossa jos korvienväli on kunnossa. (Tämän pään kanssa onkin saanut tehdä töitä 😂)

Nyt olen oppinut suhtautumaan itseeni armollisemmin, tai oikeastaan ymmärrän olevani ihan tavallinen, itsekuriton, mukavuudenhaluinen ihminen. Ihan niin kuin jokainen meistä. Tehdään virheitä ja opitaan niistä (toivottavasti) mutta ei jäädä tuleen makaamaan.

Itsekuri on asia mitä jokainen meistä opettelee koko ajan. Kuka minkäkin asian suhteen. Suurimmalla osalla ihmisiä se on se ruoka minkä kanssa painitaan tai oikeastaan hyvä ruoka, roska ruoka, herkut jne. Toiset on vuodesta toiseen opetellut syömään terveellisesti ja omiin tavoitteisiin nähden hyvin ja siitä on tullut jo automaattinen asia. Siinä vaiheessa kun on kymmeniä vuosia syönyt tietyllä tavalla, ei tee edes mieli mitään muuta. Itse olen vielä opettelemassa vaikka pitkä matka onkin jo takana. Pitkään olen syönyt hyvin ja olen tyytyväinen siihen. Nyt tuli huono, mutta opettavainen viikko tähän väliin ja taas jatketaan matkaa eteenpäin.

Tämä on rohkaisuksi niille jotka kamppailevat ruokailujen kanssa, älä lannistu vaan jatka eteenpäin. Yksikin hyvin syöty päivä tai kunnon treeni on aina eteenpäin. Tää on matka, jossa opitaan koko ajan ja tämän kuuluu olla myös mukavaa. Ajattele jos tavoite on kasvattaa isot lihakset ja tavoitteen saavuttaminen kestää 10 vuotta, olisiko motivoivaa jos se koko ajan olisi taistelua itsensä kanssa milloin treenistä ja milloin ruokavalion kanssa tuskailua. Anna itsellesi lupa tehdä virheitä, lupa olla ihminen ja opi niistä asioista joita et halua tehdä uudestaan.

Tee sitä mistä tykkäät ja tykkää siitä mitä teet. Mä tykkään treenata ja syödä sen mukaisesti, välillä lipsuen tai ihan vaan luvan kanssa herkutellen☺

Minä vs minä

Löysin vanhoja valokuvia.
Yllätyin, kun tunteet joita tunsin kuvia verrattaessa nykyiseen ulkomuotooni ei ollutkaan niin positiivisia kuin odotin. Odotinko edes mitään kun rupesin kuvia selailemaan? Pohdin hetken ja kyllä odotin, että ulkoinen muutos olisi miellyttävä, tulisin hyvälle tuulelle ja olisin tyytyväinen itseeni, olenhan tehnyt hirveästi töitä lihaksikkaan kroppani eteen.

Olen treenannut viikosta toiseen, päättäväisesti keskittynyt yhteen treeniin kerrallaan ja ylittänyt itseni jatkuvasti, taistellut ajatuksiani vastaan kun painot on noussut ja psyykannut itseni tekemään ne kuuluisat viimeiset toistot loppuun asti. Tätähän mä olen halunnut ja olen nauttinut jokaisesta treenistä.

Nyt jouduin pysähtymään miettimään mistä nuo oudot fiilikset oikein kumpuaa? Näytän vanhemmissa kuvissa niin pieneltä ja sirolta. 158cm pitkä ja painoa maksimissaan 48kg, ei yhtään läskiä eikä lihasta, olen laiha nuori tyttö.
Tuoreimmissa kuvissa on aikuisen naisen näköinen tyyppi, muodokas sellainen, on pyöreät olkapäät ja pakarat ja tukkakin on laitettu. Pituus on edelleen 158cm, mutta vaaka näyttää 62kg.

Olen koko ajan ollut itseeni ja kehitykseeni tyytyväinen. En ole koskaan kuluttanut aikaani peilin edessä enkä kytännyt painoani enkä syömisiäni. Olen innoissani kulkenut haaveitani kohti ja lihaksikas kroppa on yksi niistä, ollut aina. Nyt jostain syystä kuvia katsellessani tuli fiilis etten olekaan tyytyväinen. Mitä ihmettä!?

Näin paksun aikuisen naisen ja se pieni siro tyttö näytti paljon paremmalta. Silloin kun olin se pieni laiha tyttö, haaveilin lihaksikkaasta vartalosta ja personal trainerin työstä. Opettelin ensin itse syömään ja treenaamaan oikein. Aloin opiskelemaan treenaamisesta ja ravinnosta, kävin personal trainer koulun, foamroller ohjaaja koulutuksen, liikekaava testaus koulutuksen ja tällä hetkellä minulla on kesken kaksi verkkokurssia aiheesta. Olen siis panostanut tähän ihan oikeasti.

Etsin lisää vanhoja kuvia ja vertailin niitä tuoreimpiin. Arvostelin jokaisen yksityiskohdan ja muistelin fiiliksia niistä hetkistä kun kuvat on otettu. Samalla pohdin koko ajan, että mistä nämä tunteet johtuvat. Laitoin kuvia vierekkäin ja näytin miehelleni, odotin hänen reaktiota radikaaliin muodonmuutokseeni. Näin kuinka hänen mielessään vilisi muistoja yhteisistä hetkistämme ja hän vain hymyili ja totesi "mun pikkunen tyttöystävä on nykyään bodari". Siinä kaikki? Eikö hän nähnyt, että mä olen tuplasti isompi kuin kaksi vuotta sitten? Eikö häntä haittaa, että en oo enää pieni ja siro? Epävarmana kysyin varovasti "pitäiskö mun vähän laihduttaa?" johon mies hölmistyneenä vastasi "miks ihmeessä pitäis laihduttaa kun on pelkkää lihasta ja vatsapalikat näkyy?" niin, en mä tiedä, tuli fiilis et mä oon tosi paksu.

Loppukesä 2014 & Alkukesä 2016  +14kg

         
Mies meni nukkumaan ja mä jäin vielä kummastelemaan outoja ajatuksiani. Hetken päästä muistin, että mä täytän viikon päästä 30v😂 Siis oikeesti! Ei kai mulla ala se paljon puhuttu kolmenkympin kriisi!? Mä en oo ikinä uskonut moiseen, muka kriisi jostain iästä, hölynpölyä. Epävarmat ihmiset selittelee oireilujaan ikäkriiseillä. Ihan oikeesti, näin mä oon ajatellut ja kops, omaan nilkkaan, niin kuin aina.

Ihan sama minkä näköinen, muotoinen tai kokoinen ihminen on, jokaiselle tulee ajatuksia että pitäisi olla jotain muuta. Pikkasen laihempi, vähän lihaksikkaampi, painavampi, kevyempi tai jotain muuta. Ulkonäkö on asia, jota jokainen joskus miettii. Mulla se kävi nyt näin, valokuvien muodossa. Tajusin, että vuodet vierii ja ikää tulee enkä mä mahda sille mitään. Se on hyväksyttävä, että kun puhutaan nuorista, mä en enää kuulu siihen joukkoon.
Mä oon jumalauta aikuinen nainen, lihaksikas sellainen!

Aloittelijan yleisimpiä ongelmia

Kun aloitin treenaamisen tosissani, tuli vastaan monenlaisia haasteita. Kaikki ei mennytkään niin kuin olin ajatellut ja tahtojen taisteluja käytiin ensimmäisen parin vuoden aikana jatkuvasti.
Nyt kun olen itse valmentanut muita ihmisiä ja seuraillut somessa ihmisten treeni intoilua, olen huomannut, että ihan samat ongelmat tulee vastaan lähes jokaiselle, tavoitteesta riippumatta. Listaan niistä yleisimmät, jotta sinä voit olla viisaampi ja välttyä monelta harmita.

TREENATAAN LIIKAA
Intoa riittää enemmän kuin kuntoa. Kaikki haluaa treenata kovaa, joka päivä ja koko ajan. Ei vain ymmärretä sitä, että jos peruskunto on ihan paska, ei pysty treenaamaan samalla tavalla kuin se oma idoli. Kopioidaan jonkun fitness blogista treeniohjelma, treenataan täysiä pari kuukautta ja sen jälkeen kroppa sanoo itsensä irti. Motivaatio katoaa, ruvetaan mättämään herkkuja enemmän kuin koskaan, mieli on maassa, sydän hakkaa heti herätessä eikä treenit voisi vähempää kiinnostaa. Eikä mikään ihme.

Treeniohjelma pitää suunnitella omaan kuntotasoon sopivaksi. Aloittaa kevyesti ja nostaa tehoja sitä mukaa kuin kunto kasvaa. Ajattele jos menet ensimmäistä kertaa elämässäsi ajamaan autolla. Ethän sä paina samantien kaasua pohjaan, vaan pikkuhiljaa totuttelet ajamaan, hiljaa tunnustelet miten auto käyttäytyy ja vasta totuttelun jälkeen lähdet moottoritielle ja vaihdat isompaa vaihdetta silmään. Samoin pitää toimia treenaamisen suhteen. Kroppa tarvitsee aikaa tottua uudenlaiseen rasitukseen.

EI SYÖDÄ TARPEEKSI
Niin, tämän "kaikki jo tietää", mutta silti se vaan on yksi yleisimmistä ongelmista. Kaikki, ihan kaikki, jotka aloittaa treenaamisen, sanoo et "mä syön ihan sikana enkä vaan kasva" tai "mä syön tosi terveellisesti enkä laihdu". Todellisuudessa kummallakaan ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on tarpeeksi ja mikä terveellistä. Vedetään aamulla terveellinen smoothie, jossa ei ole kuin marjoja, vähän avokadoa, spiruliinaa ja vettä. Iltapäivällä syödään kanasalaatti ja sitten salille. Treenin jälkeen juodaan tietenkin palautusjuoma ja sitten kello onkin jo yli 18:00, jonka jälkeen ei  voi syödä enää, koska se lihottaa. Pelätään kaloreita, hiilareita ja rasvat saatiin jo siitä aamusmoothien avokadosta. Protskut oli palautusjuomassa. Vettä ei viitsi juoda liikaa, ettei ala turvottaa.
Molemmat pelkäävät lihoamista niin paljon, että koko aineenvaihdunta on jumissa.

Lihakset ei kasva ilman plussa kaloreita eikä rasva pala liian vähillä energioilla. Ihan ensimmäisenä pidä huoli, että juot tarpeeksi, vettä. Sen jälkeen kellota ruoka-ajat, syö 3h välein 5-6x/pv. Nestepöhö lähtee juomalla ja läski lähtee syömällä.

EI JUODA TARPEEKSI NESTETTÄ
kts. edellinen

KIIRE
Kiire töihin, kiire kouluun, kiire kauppaan, kiire salille, kiire lasten harrastuksiin, kiire kotiin, kiire kaverin kanssa kahville, kiire bussiin, kiire, kampaamoon, kiire nukkumaan, kiire nukkua, koska aamulla on taas kiire.
Mihin ihmisillä oikeasti on niin kiire, ettei ole aikaa syödä, nukkua, viettää aikaa läheisten kanssa tai harrastaa?
Kiirettä ei oikeasti ole olemassakaan.
On vain huonoa arjen suunnittelua ja priorisointia! Kyllä, jos sinä suunnittelisit ajan käyttösi paremmin, loppuisi loputon kiire kierre!

Ota paperi ja kynä käteen, kirjoita siihen sinulle tärkeät asiat, asiat joista nautit ja asiat jotka on hoidettava. Numeroi ne tärkeysjärjestykseen ja ala täyttämään kalenteria. Huomaat kuinka sinulla jää ylimääräistä aikaa vaikka kuinka paljon.

EI NUKUTA TARPEEKSI
kts. Edellinen.

STRESSI
kts. Edellinen

TIEDETÄÄN LIIKAA
"Kyllä mä tiedän mitä pitää syödä" tai "Mä tiedän miten kannattaa treenata" -lauseet kannattaa unohtaa, jos sä oot lukenut jonkun blogia ja sieltä kopioinut itsellesi treeniohjelman. Internet on täynnä tietoa treenaamisesta ja erilaisia ruokavalioita ja ohjeita on tarjolla joka lähtöön. Mistä sä tiedät onko se treeniohjelma hyvä just sulle? Tai se ruokavalio? Onko niissä otettu huomioon sun energiankulutus, kuntotaso, aineenvaihdunta tai muut yksilölliset vaikuttavat tekijät?  Ei niin.

Ei kannata kopioida keneltäkään suoraan mitään. Ruokavalioita ja treeniohjelmia suunnitellessa täytyy ottaa huomioon niin monet yksilölliset tekijät, että jos haluat oikeasti tuloksia, etkä itse osaa suunnitella itsellesi ohjeita, palkkaa valmentaja joka osaa.

Näistä on hyvä aloittaa ennen kuin alkaa syyttelemään huonoja geenejä ja perintötekijöitä😃

Miksi laihdutus epäonnistuu?

Laihduttajilla usein omat tunteet on aikamoisessa myllerryksessä elämänmuutos / laihdutus prosessin aikana ja oma peilikuva näyttää aina yhtä paksulta kuin ennenkin. Näihin kun yhdistää vielä sen vaaka lukeman, niin epäonnistumisen ja pettymyksen tunteiden sekamelska on valmis. Sitä on vaikea uskoa, vaikka tiedostaakin, että se vaaka ei tiedä onko sun kropassa läskiä vai lihasta ja paljonko sä oot imenyt nesteitä itseesi, koska ne tunteet.

Mä suosittelen ihan jokaista laihduttajaa heittämään sen vaa'an menemään ja keskittymään faktoihin niiden tunteiden sijaan. Vaaka aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä kaikkialla eikä se edes kerro totuutta ihmisen kehonkoostumuksesta eikä näin ollen laihtumisen etenemisestä, varsinkaan projektin alkuvaiheessa kun lihakset alkavat kehittyä. Usein paino pysyy samoissa lukemissa jonkun aikaa treenaamisen ja ruokavalion aloittamisen jälkeen. Lihakset alkavat kasvaa, kunto kohenee ja aineenvaihdunta alkaa toimia ennen kuin se vaaka näyttää yhtään mitään. Tarkoitan nyt kuntosali painotteista harjoittelua.

Ja ne tunteet, ne on usein negatiivisia ylipainoisella ihmisellä, joka on kaikkensa tehnyt laihtuakseen ja aina ennen epäonnistunut. On vaikea uskoa, että onnistuisi nytkään. Itseluottamus ja usko omaan toimintaan on mennyt ja kokemukset, epäonnistuneet sellaiset huutaa takaraivossa, ettei mistään tuu mitään. Ihmiset useimmiten muistaa paremmin asiat, joissa on epäonnistunut kuin ne kerrat kuin on onnistunut jossakin. Ei nähdä sitä pienintäkään muutosta, koska kaiken pitäisi tapahtua äkkiä. Niin se vaan menee, mutta se ei tarkoita, etteikö me voitaisi muuttaa omaa ajatteluamme ja suhtautumista itseemme.

Kannattaa pohtia, mitä uskomuksia sinulla on itsestäsi, laihduttamisesta ja mitkä asiat on johtanut siihen, että edelliset laihdutus projektiksi ovat epäonnistuneet?

Houkutteliko ystäväsi sinut mäkkäriin treenin sijasta? Oliko joku perheen jäsen ostanut herkkuja kaappiin ja sen takia ratkesit herkuttelemaan? Onko pomosi niin vaativa, ettet ehdi töissä pitämään ruoka taukoja ja sen takia jätit taas lounaan syömättä? Onko ruoka niin kallista, ettei sinulla ole varaa ostaa salaattia? Oliko salilla niin huono tunnelma, ettet sen takia tehnyt treeniä loppuun asti? Oliko kavereilla niin mielenkiintoisia päivityksiä Facebookissa aina iltaisin, ettet päässyt nukkumaan ajoissa?  Olitko niin kiireinen, ettet pystynyt suunnittelemaan treenipäiviä etukäteen? Et ehtinyt tekemään ruokaa ja jouduit lennosta ostamaan pikaruokaa? Ja sata muuta estettä.

Jos sinulle kävi näitä edellä mainittuja asioita ja epäonnistuit sen takia edellisen kerran, niin käy myös tällä kerralla ja epäonnistut uudestaan. Kyllä, et tule laihtumaan ennen kuin alat itse ottamaan vastuun omasta elämästäsi, päättämään itse omasta ajankäytöstäsi (mihin sinulla on helvetin niin kiire?) Valitsemaan itse mitä suuhusi laitat ja niin edelleen... Sinä valitset joka ikinen päivä erilaisista vaihtoehdoista, valitse viisaasti, sillä se mitä teet tänään, vaikuttaa sinun tulevaisuuteesi!

Ennen kuin aloitat laihdutus projektin, pohdi seuraavia asioita ja kirjoita ylös; tavoitteesi, mitä se vaatii sinulta, mitä olet valmis tekemään sen eteen, miten usein sinulla on aikaa treenata, mitä hyötyä on tavoitteen saavuttamisesta ja mitä tapahtuu jos et saavuta tavoitettasi. Kirjoita kaikki tavoitteen saavuttamisen hyödyt: fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja terveydelliset ja haitat jos et saavuta tavoitettasi.

Sen jälkeen ota kalenteri käteen ja kirjoita sinne esim 3kk ajalle päivät/ajat jolloin treenaat, päivät/ajat jolloin teet ruokaa, päivät/ajat jolloin teet jotain mukavaa ja päivät jolloin lepäät! Näiden lisäksi, hävitä vaaka!

Jos aiot käyttää valmentajaa, tee suunnitelma hänen kanssaan. Ota kaikki apu vastaan ja kysy neuvoja aina kun olet epävarma jostain asiasta. Sinä olet valmentajasi pomo, sinä maksat hänelle siitä, että hän auttaa sinua muuttamaan sinun elämäsi paremmaksi!

Silloin kun tavoitteet on realistiset ja suunnitelma on selkeä, ei kesken projektin tarvitse käyttää voimavaroja suunnitelman pohtimiseen. Voit keskittyä ainoastaan suunnitelman toteuttamiseen ja onnistut paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos lähdet hetken mielijohteesta yrittämään laihduttamista ilman suunnitelmaa (joka on todella stressaavaa). Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tämä pätee myös laihduttamisessa! Stressi on asia, joka vaikuttaa hormonitoimintaan ja sitä kautta aineenvaihduntaan, negatiivisesti.
Selkeä suunnitelma selkeyttää myös ajatuksia, ja kun tiedät mitä olet tekemässä, ei vastoinkäymiset saa sinua luovuttamaan niin helposti. Suunnitelma turvaa sen, että kun se vastoinkäyminen tulee, (vastoinkäymisiä tulee aina) tiedät miten tulee toimia.

Tsemppiä jokaiselle laihduttajalle, päätä, että tällä kertaa et yritä, vaan teet mitä täytyy ja onnistut!

Nyt tuli sekava teksti, koska aihe vaihtui lennosta, mutta toivottavasti joku löytää pointit☺