Tiimissä kunnossa oleva ei oikeasti ole hyväkuntoinen, vai onko?

Facebookissa tuli vastaan blogi kirjoitus, jossa kirjoittajan mielipide oli, että ulkoisesti timmissä kunnossa oleva ihminen ei ole oikeasti hyväkuntoinen!

Kirjoittaja on suosittu bloggaaja ja siksi radikaali eri lajien harrastajien dissaaminen pisti pohtimaan kirjoittajan motiiveja tekstilleen.

(Jatkossa kun puhun fitnessistä, tarkoitan lajeina bikini/bodyfitnessiä/fysiikkaa).

Väite perusteltiin sillä, että fitness kisaajat, eivät kisapäivänä lavakunnossa jaksa vetää kovia treenejä. Siinä mainittiin myös kehonrakentajat ja/tai voimannostajat, joiden väitettiin olevan isoja, kankeita, jäykkiä ja aina valittamassa vaivojaan.
Yksi esimerkki oli myös maratoonarit, joilla ei kuulemma ole lihaskuntoa/voimaa lainkaan, koska vain juoksevat.
Siinä mainittiin siis eri lajien harrastajia, jotka eivät kirjoittajan mielestä ole hyväkuntoisia, vaikka omassa lajissaan lahjakkaita olisikin.

Ymmärsin kyllä kirjoittajan pointin yksipuolisesta vs monipuolisesta treenaamisesta, mutta eihän kukaan voi sanoa kovan duunin tehneestä fitness kilpailijasta, että hän on huonossa kunnossa sen vuoksi, että kisapäivänä ei suorituskyky ole huipussaan. Eihän se fitness kilpailussa olekaan tavoitteena, vaan näyttää hyvältä; treenatulta, kireältä ja lihaksikkaalta. Offilla kisaajien suorituskyky on varmasti sitä luokkaa, että ei ihan helposti jää toiseksi tavalliselle kuntojumpparille, joka treenaa monipuolisesti eikä ole erityisen hyvä missään lajissa. (niin kuin tämän tekstin inspiraation antanut kirjoittaja).
Ei voi myöskään väittää, että kaikki isot miehet ovat kankaita ja kipeitä ja maratoonarit heikkoja,
(haloo, eikö juostessa tarvita lihaksia/voimaa/kestävyyttä lainkaan?)

Kyllä itse väittäisin, että kilpatasolla juoksijoilla, fitness tyypeillä, voimannostajilla ja/tai kehonrakentajilla on vähintäänkin oman lajin taitojen/ominaisuuksien lisäksi tukilihakset ja liikkuvuus hyvässä kunnossa, jotka on kaiken liikkumisen perusta!
Ilman riittävää tukilihaksistoa ja liikkuvuutta, ei näitä lajeja pitkään harrasteta, eikä varsinkaan kilpatasolla! Myöskin lihaskunto, aerobinen kunto ja anaerobinen kunto pitää olla kunnossa. Nämä viisi perus asiaa kun on kunnossa ja vielä fiksussa järjestyksessä, niin silloin on mielestäni hyväkuntoinen! Fiksulla järjestyksellä tarkoitan, että tukilihakset ja liikkuvuus ennen muita ja loput tasapainossa yksilön tarpeen mukaan. Silloin loukkaantumis riskit on minimoitu ja kehitys, oli se mikä laji tahansa, on nopeampaa.
Eli lyhyesti; liikkuvuus + lihaskunto + kestävyys= hyvä kunto!

Myöskin kehonkoostumuksella on väliä.
Jos joku nostaa penkistä 100kg ja oma paino on 120kg niin ei se kova tulos ole. Tulokset pitää aina suhteuttaa omaan painoon ja suoritus tekniikan pitää olla kunnossa. (Usein näkee salilla kuinka ihmiset lastaavat itselleen aivan liian isot painot kyykky tankoon ja tekevät puolikkaita kyykkyjä polvet kierossa...) Myöskin jos joku kehuu, että hänen hauiksen ympärys on 45cm, niin ensimmäisenä tulee mieleen paljonko hänen rasvaprosentti on?

Tottakai kaikkien lajien harrastajiin mahtuu myös niitä tapauksia, jotka treenaa vain "sitä omaa" lajiaan yksipuolisesti "ei mun tarvii aerobista tehdä ollenkaan kun mä haluun vaan voimaa" tai "en mä haluu lihaksia ni mä vaan lenkkeilen" mutta ne harvemmin missään kilpailuissa pärjää, jos sinne asti koskaan edes pääsee.

Olen siis samaa mieltä siitä, että on hyvä olla hyväkuntoinen monipuolisesti. Ei vain ulkomuodoltaan"tikissä", kestävyys kunnolta väsymätön tai vahva kuin gorilla. Mutta mikä sitten on hyvän kunnon mittari? Onko maratonin juoksija paremmassa kunnossa kuin bodari? Tai voimannostaja parempi kuntoinen kuin fitness kisaaja? (Voiko näitä edes verrata?)

Määritteletkö hyväkuntoisen ihmisen sen perusteella, miten itse treenaat ja muut ovat huonompikuntoisia, koska sinun tapasi on ainoa oikea? Onko niin, että jos itse ei tykkää jostain lajista, niin voi tuomita kaikki kyseistä lajia harrastavat huonokuntoisiksi, koska heidän tavoite on eri kuin sinulla?

Itse en lähtisi arvostelemaan eri lajien harrastajia/kisaajia ja jos olisi tarvetta jotain negatiivista suustaan suoltaa, niin varmasti olisin tervetullut itse kokeilemaan onko se niin helppoa esim. päästä fitness kisakuntoon... (Muiden arvosteleminen johtuu usein kateudesta ja huonosta itsetunnosta.)

Ei bodarin tarvitse jaksaa juosta maratonia, voimannostajan näyttää bodarilta eikä maratoonarin tarvitse vetää maasta omaa painoa montaa kertaa. Nämähän on kaikki eri lajeja mitä ihmiset tykkäävät harrastaa, eikä kaikkein tarvitse tykätä kaikesta.

Miksköhän ne, joiden ulkomuoto ei ole niin fit, arvostelevat jatkuvasti niitä jotka on tikissä? Eihän timmissä kunnossa olevatkaan ihmiset arvostele niitä jotka ei ole niin kireitä,  päin vastoin rohkaisevat ja kannustavat heitä myös liikkumaan.

"Ainoa oikea tapa harrastaa liikuntaa ja olla hyväkuntoinen on se, ettei ole erityisen hyvä missään lajissa, mutta treenaa monipuolisesti vähän kaikkea ja huolehtii, että vyötäröllä on terveellinen energiavarasto."

Tämmöinen väite kuulostaa omaan korvaani siltä, että ihminen on keksinyt itselleen keinon yrittää hyväksyä itsensä vatsamakkaroineen ja liikunnallisten taitojen puuttumisensa. Ja hyvä jos näin on, mutta taitavien eri lajeissa menestyneiden  (erityisesti fitness) dissaaminen paljastaa, että itsensä hyväksyminen ei ole vielä ihan onnistunut.

Oikeasti EI OLE yhtä ainoaa oikeaa tapaa harrastaa liikuntaa. Jokainen liikkuukoon niin kuin tykkää, pääasia että liikkuu jotenkin ja tykkää siitä mitä tekee☺